Joskus ei huvita mikään.
Kun koti on kuin räjähdyksen jäljiltä ja lapset saa riidan aikaan jokaisesta pikku asiasta, haaveilen huoneesta, joka olisi vain minun. Johon voisi vetäytyä ja vetää ovi perässään kiinni.
Jossa saisi olla niin kauan kuin huvittaa, eikä kunnes joku tarvitsee...
Joskus huvittaisi nukkua.
Uni on sangen tärkeä asia. Olen tullut huomaamaan.
Muutaman huonommin nukutun yön jälkeen pinnan katkaisu onnistuu erittäin helposti, päivä menee odottaessa mahdollisuutta laskea pää tyynylle ja parisuhde joutuu koville molempien ollessa kuin perseeseen ammutut karhut. Ei paljon huvita ymmärtää.
Jos saisi nukahtaa edes hetkeksi... Ilman keskeytyksiä..
Rauhaa ja hiljaisuutta.
Eikä aikaakaan, kun niitä molempia on liiaksi eikä lastenlasten sormenjälkiä raaski pestä ikkunoista.
Oletpa kirjottanu varsin osuvasti tuosta kaikesta. Kuvaamasi päivät on tässäkin töllissä tuttuja, ja lisää on tiedossa tuplaten kun tämä toinen syntyy. Mutta kuten äiti aina sano niin aika aikaansa kutakin. Sillä mennään, vaikka ei se kyllä sillä hetkellä tunnu auttavan kun kaaos on sekä tuvassa että päässä :D
VastaaPoistaVoimia teille kummallekki, kohta on kesä ja se piristää mielialaa! :)
Kiitos!
VastaaPoistaHelpottaa kyllä kummasti, kun saa laittaa tenavat sitten kesällä ulos juoksemaan enimpiä höyryjä. Sitä odotellessa ja kuitenkin se muistaen, että pieniä ovat niin kovin kovin lyhyen hetken :D