Puolukoita metsästän

Neiti on tullut kummitätiinsä,

kun on koko ajan marjat mielessä.

Puolukat menee kyllä välillä persikoiden kanssa sekaisin,

ja kuppeja alkaa olla piha täynnä,

mutta näin se kehittyy se marjanäkö.

 

Hei! Täällä on persikoita eiku puolukoita...

 



 

Automies nukkui viime yön huonosti

ja niin hänestä tulikin silmäpussimies.

 

 

 

Suhteellisen vauhdikas aamupäivä

Kun mennään, niin ei meinata.

 

 

Automies on nyt niin innostunut tästä hommasta.

Eilen ajoi sisälle. Monta kertaa.

 

Ja sitten on aina tramppa, tramppa, tramppa, tramppa...

Ja nyt se laulu taas pyörii päässä koko loppupäivän.

 



Erään sateisen aamupäivän anatomia

 Tässä suurinta hupia!

Naulanreikiin on hyvä harjoitella!

 

 

Neiti ja kynät.

Piirtämistä, kirjoittamista ja värittämistä.

 

Viuppis ja isosiskohoitaja

Murskaaja ja kvinoasalaatti

Ostin kvinoaa.

Onhan se YK:n vuoden kasvikin.

Siitä tuli salaattia tai salaatihkoa, mutta ei lainkaan hullumpaa, jos nyt sattuu pitämään valkosipulista...

 

 

Kvinoaa paketin mukaan kolmelle

"pestoa"

2 tomaattia pieninä kuutioina (siemenet poistettu)

2 aurinkokuivatttua tomaattia kuutioina

1 kevätsipuli suikaleina

kesäkurpitsan siemeniä

 

 

Niin ja se "pesto"...

Löytyihän se homma, johon automies sopii kuin valettuna!

Hän on murskaaja!

 

 

No hyvä on, vähän autoin, mutta into oli suurta!

Mortteliin nippu basilikaa ja silopersiljaa

1 valkosipulin kynsi

1/2 dl paahdettuja auringonkukan siemeniä

ja sitten vaan tumps tumps...

Syntyneeseen möhnään sitten vaan oliiviöljyä.

Oikeaa pestoa syntyy, kun käyttää pinjansiemeniä ja lisää parmesaania.

Nokkosaikaan persiljan voi korvata nokkosilla...

 



Vielä yksi tutti!

Nyt ei ole automiehellä tuttia!

Oltiin hurjia ja jätettiin koko möllykkä pois Etelä-Suomen reissulta.

Riskialtista myönnän, koska koko reissuhan olisi voinut mennä tuttia itkiessä.

 

 

Mutta jännitystä elämään ja koetettiin.

Hyvin onnistui!

Vasta kotona, päiväunille mentäessä automies huomasi jonkun puuttuvan ja kovasti osoitteli siihen suuntaan, mistä se tutti yleensä haettaisiin. Sitä ei haettu ja se oli sitten siinä.

Ällistyttävää!

Ja  pienimmäisenkin tutti on jäänyt oikeaan suuhun!

 

Tuttujen rutiinien luonnollinen rikkoontuminen reissussa tämänkin mahdollisti.

Uuden jännät paikat, ihmiset ja tekemiset harhauttavat niin helposti vielä tämän ikäisen, että yllättävän helposti tutti unohtui. Puolen vuoden päästä tilanne olisi varmaan ollut jo toinen.

 

 

Isommat lapset harhautin tutista jo nuorempana ja silloin apuna se flunssa ja imukyvyttömyys. Tuttipullosta sain neidin erotettua tällä reissumenetelmällä, että jotain pohjaa tästäkin jo oli.

Jäljellä vielä yksi tuttisuu.

Vielä vuosi ja sitten...

tutiton talous!

Uusia perunoita

Poikani kuluttavat sukkia.

 

 

 

 

 

Eilen nämä olivat vielä ehjät!

(Karkkipussi kouraan niin pysyy ukkeli vähän aikaa rauhassa)



Tutteja ja autoja

Automies ei luovu tutista.

Isot sisarukset vierotettiin tutista hyvissä ajoin. Nyt olisi pikkuhiljaa automiehenkin aika. Hankalaksi asian tekee pikkuveli, jonka suussa tutti myös hyvin viihtyy. Jo nyt saattaa pikkuveljen tutti eksyä automiehen suuhun,  jos oma tutti on piilossa, joten mitenkä sitten, kun automiehellä ei enää omia tutteja olekaan. Onneksi sentään kaupasta hyllystä löytyy kahdenlaisia tutteja niin pysyvät vanhemmat edes jotenkin kärryillä siitä, että mikä tutti nyt kuuluu kenellekin.

 

Isompien kanssa käytin hyödyksi flunssaa. Sopivan taudin iskiessä ei imu ja hengitys sovi yhteen, joten kuin itsestään on tutti jäänyt vähemmälle. Sitten taudin loputtua ei tuttia ole enää kaapista kaivettu ja helposti se sitten on unohtunutkin.

Nyt on toivon mukaan jo tämän talven taudit sairastettu, joten pitää keksi uusi kikka.

Tuttiin reiän leikkaaminen saattaisi toimia, tarinat oravavauvojen tuttitarpeesta eivät vielä näin pieneen mieheen.

Ehkä odotan vielä hetken ja kadotan kaikki tutit sitten yhdellä kerralla,

isommalta ja pienemmältä.



Puhuako vai eikö puhua

Automies ei puhu.

Tarpeen tullen voi viisata, nyökyttää päätä ja kiljaista. Kuuntelee ja ymmärtää, mutta ei puhu. Rauhassa odottelee, että äiti keksii, että mitä tarkoittaa ja haluaa. Sitten armollisesti nyökäyttää päätä, mutta ei puhu. Eipä tässä tietysti mikään kiire ole. Oppii kunhan oppii.

 

 

Ensimmäisen kanssa oli aina kova kiire. Odotin, että millon kääntyy, milloin istuu, milloin kävelee ja milloin puhuu. Yritin, sano: vessapaperirullateline. Piti myös verrata naapurin tyttöön, serkkuun, kirjojen luomaan normaaliin. Jos oli edellä, olin ylpeä jos perässä niin olin huolestunut. Aina uutta ja aina eteenpäin.

 Onneksi nyt on jo oppinut, että nyt on hyvä. Elämä on paljon onnellisempaa, kun ei odota vaan elää.
Lapsetkin oppii tarpeellisen, kunhan aika on.
 Mihinkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa.