Tänäkin kesänä olemme kulkeneet kentillä seuraamassa ystävien, sukulaisten ja ukkosen valmennettavien kilvoittelua. Vieläkin, lähes joka kerta, minulle iskee innostus itsekin urheilla. Askel tuntuu lenkillä aina kevyeltä kisareissun jälkeen.
Lapsetkin viihtyvät kentillä yllättävän hyvin. Useimmiten eivät jaksa seurata kentän tapahtumia vaan aika menee kiipeillessä, juostessa ja kisamakkaroita syöden. Niin ja onhan heillä omatkin kisat: joka tiistai kotikentällä! Viuppale ei vielä ole osallistunut, mutta kotona ollaan reenattu ankarasti!
