Kaurakeksien uusi tuleminen

Otsikon mukaisesti:

kaurakeksejä...

taas.

Mutta tällä kertaa kuivatulla omenalla ja hillotulla inkiväärillä tuunattuna.

Hyvää oli näinkin ja sainpa syödä enemmän itse, 

kun inkiväärin maku ei oikein sovi muiden suuhun.

Mutta niinkuin ei muutakaan, niin ei tässä taloudessa saa valokuvatakaan rauhassa, vaan heti on joku varastamassa kuvauskohteita tai heiluttamassa sormiaan kameran edessä.

Jos sitä jotain toivoisi, niin sellaisia hetkiä, 

että saisi hoitaa asian alusta loppuun ilman keskeytyksiä.

No, ehkä sekin aika vielä joskus koittaa!

Ja ette usko, kuinka paljon saankaan sitten aikaan...

Puolukoita metsästän

Neiti on tullut kummitätiinsä,

kun on koko ajan marjat mielessä.

Puolukat menee kyllä välillä persikoiden kanssa sekaisin,

ja kuppeja alkaa olla piha täynnä,

mutta näin se kehittyy se marjanäkö.

 

Hei! Täällä on persikoita eiku puolukoita...

 



 

Automies nukkui viime yön huonosti

ja niin hänestä tulikin silmäpussimies.

 

 

 

Villi poika

 

 Pieni torppa päällä kallion
Siellä villin pojan koti on
Villi poika keinussaan
Keinuu keinuu korkeaan

Pienen torpan pieni kasvimaa
Kasvaa hyvää mustaa perunaa
Villi poika keinussaan
Keinuu keinuu korkeaan

 Saa keinua saa
Saa keinua saa
Villi poika keinussaan
Pyytää lisää lisää vauhtii vaan

 

 

 Mannerheimi saapuu ratsullaan

Lapset portin rientää avaamaan

Villi poika keinussaan

Keinuu keinuu korkeaan

Tahtoo nähdä ilmeet kaukomaan

Tahtoo kauas Kiinaan matkustaa

Villi poika keinussaan

Keinuu keinuu korkeaan

 Koti, uskonto ja isänmaa

Perunoita Mannerheimi saa

Villi poika keinussaan

Keinuu keinuu korkeaan

 Pieni torppa päällä kallion

Siellä villin pojan koti on

Villi poika keinussaan

Keinuu keinuu korkeaan

J. Karjalainen

Mehumarjoja ja muuta

Syksy on säilönnän aikaa.

Tänä vuonna olen koittanut kunnostautua marjojen poimimisessa.

Niitä olen sitten jonkin verran keitelty hilloksi, mutta pääosin pakastanut.

Pihan herukkapensaat on nyt poimittu ja niiden kohtalona on tulla mehuksi.

Puuliedelle valkea ja keittopuuhiin...

 

 

Marjamäskistä (voi veljet, kuinka ruma sana!) tein itselleni smoothien.

Tai ei se ehkä smoothie ollut, kun oli aikas paksua,

 

mutta tässä ohje:

1dl rahkaa

1dl maustamatonta jukurttia

1dl keitettyjen herukoiden jäämiä 

hunajaa oman maun mukaan

 

Sauvasekoittimella kaikki sekaisin ja täts it.

Ei hullumman makuista, varsin terveellistä ja

 muuten hukkaan heitettävän ruuan hyötykäyttöä,

että mielestäni aika onnistunut kokeilu!

 

Pakastin marjajäämistöä muutaman rasiallisen,

että tätä herkkua saa sitten talvellakin.



Suhteellisen vauhdikas aamupäivä

Kun mennään, niin ei meinata.

 

 

Automies on nyt niin innostunut tästä hommasta.

Eilen ajoi sisälle. Monta kertaa.

 

Ja sitten on aina tramppa, tramppa, tramppa, tramppa...

Ja nyt se laulu taas pyörii päässä koko loppupäivän.

 



Pieni pirtin piristys

Eipä kolmen alle viisivuotiaan taloudessa paljon kynttilöitä poltella,

joten...

 

 

Jos nurkistasi löytyy tällainen pallo pölyttymästä niin meille saa lahjoittaa!

 

 

Mun siivousinnostuksella tuonne varmaan muuttaa hämähäkkiperhe asumaan,

mutta sovitaan, että myös se kuuluu sisustukseen!



Pikkuinen pipo

Lähdin pienten lasten kanssa kylään.

Isoin jäi onnellisena pitämään taloa pystyssä,

peliohjain tiukasti kourassa.

Isoin on jo niin iso, että minua ihan huimaa.

Vasta ihan äskenhän se oli tuollainen kuin nuo muutkin.

Harjoitteli puhumista ja ihmetteli illan hämärtymistä.

Harjoittelun kohteena oli sana: vessapaperirullateline ja

illan hämärtyminen selitettiin Joensuun sedällekin

sellaisella kolmivuotiaan tietämyksellä: maapallo on pyörähtänyt.

Mutta liian nopeasti tulee hetki, että ne alkavat kokeilla siipiään.

Kuinka mielellään sitä olisikin tasoittamassa lastensa tietä niin ettei niillä ikinä olisi kurjaa tai varsinkaan surullista. Mutta ei auta, lapset kasvaa. Niiden pitää kulkea itse omat polkunsa. Se on niiden homma ja äidin homma taitaa olla murehtia.

Mutta siis...

 Oltiin kyläilemässä ihanan pienen pojan kotona.

Pehmentämään maailmaa ja lämmittämään maailman tuulissa vietiin pipo.

 

 

Kas tällainen



Aamupäivän kestit

Joskus menee päiväkausia, ettei käy yhtään vierasta.

Ei edes sisko pistäydy,

mutta sitten tulee päivä, että vieraita käy solkenaan.

Ehkä ne haistaa, että on leiponut...

 

 

Aurajuusto-parmesaani foccacio

 

Erittäin hyvää.
Myös kylään eksyneen enon mielestä.
Meinasi jopa koittaa leipomista...

 

5dl vehnäjauhoja

4dl spelttijauhoja

1dl kauraleseitä

1rkl sokeria

1rkl suolaa

1pussi kuivahiivaa

3 1/2 dl vettä (reilusti kädenlämpöistä)

1/2dl öljyä (kylmäpuristettu auringonkukka)

Päälle:

aurajuustoa

parmesaanjuustoa

öljyä

 

Ja tässä hyvä veliseni, mitä näille pitää tehdä:

Mittaa  kuivat aineet eli kaikki aineet ennen vettä ja sekoita ne keskenään isossa muovikulhossa.

Lämmitä vesi ja sekoita öljy siihen. Lisää vesi-öljy kuiviin aineisiin sekoittaen. Valitse sekoittamiseen esim. puuhaarukka tai jokin muu, mitä et saa poikki.

Kun aineet on yhdistetty, levitä pöydälle vähän vehnäjauhoja (ripottelet niitä silleen nätisti) ja kaadat taikinan siihen päälle. Vähän lisää jauhoja taikinan päälle, ettei tartu käsiin ja möyhennä, vaivaa ja painele, kunnes saat sellaisen kimmoisan pallon.

Pallo takaisin kuppiin, pyyhe päälle ja odottelet tunnin.

Sitten päällys: (ja uuni päälle 200asteeseen)

Taikinan pitäisi sen tunnin aikana kasvaa kaksinkertaiseksi (jos näin ei käynyt, huuda Xena paikalle ja yritä uudelleen). Paisunut taikina pitää sitten kaataa leivinpaperille ja taputella sellaiseksi mukavan näköiseksi ja noin kahden sentin paksuiseksi. Taikinan pinnalle painellaan sormilla kuoppia, siihen pirskotellaan öljyä, murustellaan aurajuustoa ja raastetaan parmesaania. Eikä muuta.

Uuniin puoleksi tunniksi ja valmis!

 

 

Lasten kanssa leivoin piirakan.

Tällä kertaa hillosta ylijääneistä persikoista.

 



Lahjontaa, pitkästä aikaa.

Yhdessä vaiheessa luulin, että saan tehtyä kaikki lahjat itse.

Niin, tosiaan luulin.

Eipä tässä monta tappiota ole matkan varrella tullut,

mutta nyt taas yritän ryhdistäytyä!

Synttäripipo: olkaapas hyvät.

 

 

Ohje on ihan omasta päästä ja sen kyllä kavennusten kohdalla huomaa.

Sydänkuvio on kymmenellä jaollinen  ja sydän leveimmältä kohdalla seitsemän silmukkaa.

Lankana novita isoveli ja puikot 5.

Silmukoita 70 ja sopivuus semmoselle neljävuotiaalle ihan hyvä, vähän reilu...



 

Toivottavasti vielä vaan kestää tovin ennen kuin tällaisen tarvii päähänsä laittaa.

Erään sateisen aamupäivän anatomia

 Tässä suurinta hupia!

Naulanreikiin on hyvä harjoitella!

 

 

Neiti ja kynät.

Piirtämistä, kirjoittamista ja värittämistä.

 

Viuppis ja isosiskohoitaja

Kyllähän näillä taas elää!

Kävimme tänään metsässä, siskoni ja minä.

No... mystinen metsätyömies oli jo katsellut hyvän paikan meille valmiiksi.

Siis hyvän vaarainpaikan tai hienostellen vadelmapaikan.

Ja marjaa oli.

 

 

Siskoni on kova tyttö poimimaan.

Sama kuinka paljon ja tehokkaasti yrittää marjoja noukkia niin aina sillä on niitä ämpärissä enemmän.

Enää en edes yritä.

Poimin minkä ehdin enkä kadehdi!

Ei vain millään oltaisi maltettu tulla pois,

 koska kotimatkalla tuli ihan tosi mahtava mustikkapaikka vastaan.

 

 

Mystinen metsätyönmies on laittanut kasvamaan pellollisen herneitä.

Pienen erän keräsin palkoja, jotka sitten ryöppäsin ja pakastin.

Nyt näitä pulleita pitäisi silpiä.

Kuinkahan paljon uskaltaa syödä ilman mahakipua ?

 

Vaaramista otin kilon hilloa varten ja loput syön automiehen kanssa herkkuna aamupuuron päällä.