Olin koulussa huono käsitöissä. Lapasista tuli eriparia, villasukista taisi jäädä toinen tekemättä, slipoverissa yritin oikoa käänteissä ja iso osa ompelua vaativista jäi kesken ja loput huonolle viimeistelylle. Mutta into on ollut aina ollut suurta! On ihanaa suunnitella ja unelmoida, hypistellä lankoja ja kankaita. Onneksi nykyään suurin osa onnistuukin!
Neiti on viime aikoina osoittanut yhä suurempaa kiinnostusta lankoja ja puolivalmiita tekeleitä kohtaan, joten ajattelin, että nuorena on vitsa väännettävä (vai miten se nyt oli). Ajattelin, että sormivirkkaus olisi hyvä paikka alkaa ja innostus oli suurta!
Sormivirkkaukseen hyvät ohjeet täältä.
Näin se pikkuhiljaa muotoutuu pienten sormien ympärille.
Taidot riittää jo puoliksi tekemiseen. Äiti pujottelee ja neiti nostelee.
Tällainen siitä sitten tuli ja loppupäivä menikin onnesta laulellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti