Täällä ei yleensä ole hiljaista. Usein elämä vaatisi korvatulppia, mutta on metelistä myös hyötyä. Harjaantunut korva voi metelin suunnasta ja rytmistä päätellä moniakin asioita. Esimerkiksi sen kuka leikkii kenen kanssa ja onko tapauksessa hyvin sujuva peli, hippaleikki vai tavallinen nahistelu ja vaatiiko tilanne kenties toimenpiteitä tietokoneella istuvalta äidiltä.
Mutta harjaantunutkin korva välillä säpsähtää. Jestas! Nyt on hiljaista!
Toisin kuin voisi luulla, näitä hetkiä ei toivo! Sillä hiljaisilla hetkillä viime aikoina tapahtunutta:
- Kananmunien rikkominen ja levittäminen mahdollisimman laajasti ympäri lattiaa.
- Äidin huulipunan löytäminen ja sen syöminen. Heti sen jälkeen kun sillä oli piirrelty tarpeeksi vessan seinään.
- Kaikkien äidin nappien liimaaminen paperille hienoksi taideteokseksi.
- Tulostimen täyttäminen pikkuautoilla ja muulla mukavalla.
- Vihreän tussin maiskuttelu (Voi veljet, kun oon onnellinen, kun kaikkea ei enää tartte maistaa!)
Ja sitten vielä
Sulla on ihana blogi! Kiva lukea teidän touhuiluista :)
VastaaPoistaKiitos! Jotain pitää yrittää, ettei ihan höperöidy :D
Poista