.

.

lauantai 16. helmikuuta 2013

No sentään yksi prinsenta

 
 
 
Taloudessa asuu yksi prinsenta (se toinen "vieraileva tähti" puuttuu edelleen...), joka hallitsee välillä kovallakin kädellä alamaisiaan. Hänellä on kolme ritaria, joita käskytetään mielin määrin. Onneksi olen itse saanut toistaiseksi vältettyä orjan aseman, vaikka kovaa väitöstä välillä käydäänkin " SINÄ OLET IHAN VÄÄRÄSSÄ!" Kuuluu ja ovi paukahtaa. Muistaakseni pojan kanssa ei koskaan tällaista ollut.
 
Muutenkin on hieman erilaista olla tyttö. Vapaampaa.
 
Voi halutessaan olla ritari, pukeutua supersankariksi, hempeillä vaaleanpunaisella, miekkailla isoveljen kanssa, eikä se kenestäkään ole outoa. Pojilla on paljon vähemmän valinnan varaa. Se, millainen on poika, on paljon tiukemmin määritelty. Vaikka itsekin on ajatellut, että antaa lapsilleen vapauden valita mieltymyksensä, niin eipä ole tullut tarjottua pikkuveljelle  isosiskon vaaleanpunaisia vaatteita. Neiti sen sijaan voi surutta kulkea hämähäkkimies-paidassa.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti