Pikkuveljeni sai aikoinaan huoneeseensa uudet verhot.
Ne olivat siniset, kovat ja niissä oli mansikan kuvia.
Innostus ei ollut arvatenkaan suurta, eikä niitä kovin kauan/useasti ikkunassa pidettykään.
Jotenkin ne verhot ovat ajautuneet meille,
kaappiin.
Tyhmyyden tajusin viime viikolla ja niinpä alkoi verhojen matka uuteen elämään ja jo nyt niitä on rakastettu enemmän kuin koko aikaisemman olomuotonsa aikana.
Tukeva puuvillakangas, helpot ohjeet ja vähän aikaa ja siinä se!
Ensimmäiseksi tein kangaskassin.
Sitten lisäsin tehoja ja tein hameen.
Käytin kankaan koko leveyden ja pituudeksi 50cm. Vyötärökaitale on 10cm leveä ja neidin vyötärönympärys +30cm (eli sitomisvaraa noin 15cm molemmille puolille) pitkä.
Eli ei kovasti leikkaamista ja mittaamista vaan vain kaksi suorakaiteen muotoista kappaletta.
Vyötärökaitale sitten oikeat puolet vastakkain ja solmimisvarojen pituisesti ompelua: päät ja sivut. Kääntö oikein päin ja puolimatkassa ollaan.
Sitten hameosan takasauman ompelu (15cm yläreunasta vaille, jotta saa sitten päällekin) ja sen yläreunan laskostaminen nuppineulojen avulla vyötärökaiteleeseen. Taas oikeat puolet vastakkain ja menoksi. Molemmista kannattaa etsiä keskikohdat ja sitten vaan tuurilla (saa mitatakin!) reunaan. (Jos kaivataan kuvallisia ohjeita niin vinkatkaa!)
Lopuksi vain vyötäräkaitaleen tikkaaminen ja alareunan päärmääminen
ja valmista!
Tämä kun sujuu ja kangasta jäljellä niin myssyä yrittämään.
Ensimmäinen yritys olikin sovitusvaiheessa liian pieni niin sai neiti siitä ympyrätyynyn...
Eli kassi, hame, myssy ja kaksi tyynyä (tarvitsihan automieskin omansa) ja toinen verho vielä jäljellä!
Myssyn ohjeen voin kirjotella/piirtää huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti