Taas on kevät!
Elämä pyörii ympäri toistuen samankaltaisena, muttei koskaan samanlaisena.
Viimeiset seitsemän vuotta (ukkosella hieman enemmän) kevät on tarkoittanut maastojuoksun SM-kisoja. Ja niin tänäkin vuonna. Pitkän talven jälkeen alkaa sulanut tie poltella jalkojen alla ja johonkin on päästävä. Sopivasti löytyy kaikille sopiva tekosyy eli urheiluminen.
Tämä pidennetty viikonloppu piti sisällään kahden ihanan perheen tapaamista, serkun ja pikkuserkun, lämpimiä ilmoja, autossa istumista ja myös hieman sitä urheilua.
Automies erotettiin tutistaan ja ihan ok toimi tämä reissutaktiikka taas. Vasta kotona, päiväunille mentäessä tuli ensimmäistä kertaa mieleen koko kapine.
Ollaan oltu kyseisissä kisoissa ihan joka vuosi. Neidille siis neljännet ja automiehelle toiset kisat.
Neiti oli Savonlinnan kisoissa vain 3kk ja kotimatka oli... kiintoisa.
Tämä onneksi nukkui autuaallissesti ja viihtyi lopun aikaa repussa. Ajomatkatkin menivät, kuten nyt kuvitella saattaa... Kunhan vaan ajelee, niin kyllä se koti sieltä tulee.
Jospa sitä itsekin lenkille taas taipuisi.
Se on kuulkaat elämän parasta aikaa!
Kaikenaikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti