Lapset ovat tarkkasilmäisiä.
Kaikki se touhu ja juokseminen voi kuin taikaiskusta pysähtyä.
Hys! Se on perhoinen, sillä on vihreät siivet!
Aikuisena sitä on menettänyt, tai pitäisikö sanoa kadottanut, kyvyn pysähtyä hämmästelemään.
Huomaamattaan tulee kuljettua päivästä toiseen katse tiukasti totutussa. Samassa perspektiivissä, silmien korkeudella.
Välillä kuitenkin pitää katsoa ylös tai lähelle.
Ja hämmästellä!
Ja hullutella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti