Ollaan olevinaan toipilaita

Meillä on flunssaa, mutta vain olevinaan.

Ei tulirokkoa, sikainfluensaa, keuhkoputkentulehdusta eikä edes kuumetta,

ainoastaan vuotavia tai tukkoisia neniä, tahmeaa aivotoimintaa ja paljon jaksamattomuutta

 ja huonoa tuulta. Vähällä siis päästään jos tällä selvitään!

Hienokseen on sitten elämä edennyt jonkinlaisen ruudun äärellä itse kullakin. Asiaa ei yhtään ole auttanut jatkuvasti olohuoneeseen rynnivä urheilu, mutta kyllä me tästä taas aktiivisoidutaan tai aktiivistutaan, aktivoidutaan! Sehän se: aktivoidutaan. Sitä tehdään, kunhan jaksetaan.

Odotellessa voidaan rakentaa vaikka pesä.

 

 

 

 



 

Olen suloinen pikku kimalainen!

Pelipäivä

Meillä on kuulemma pelipäivä. Samoin on myös elokuvapäivä, karkkipäivä, kerhopäivä ja musiikin kuuntelupäivä. Enhän minä tätäkään keksinyt, vaan se oli ihan joku muu omapäinen taho. Näin ollaan sitten eletty, lauantaina tikkari ja kinderi, tiistaina kerhoon ja muskariin, perjantaina keskimmäiset saavat mäiskiä myyriä Wii:llä ja torstaisin laitan elokuvan pyörimään sitä haluaville. Pysyypähän elämässä jonkinlainen järjestys ja pelaamiset ja telkkarin töllöttelyn voi hyvin kieltää lausahtamalla: tänään ei ole ...päivä.

Ehkä tämäkin idea on noussut lasten tarpeesta rutiineihin. Kotona elely saa uuden ryhdin, kun päivillä on toiminto. Mennään nyt näin niin kauan, kun jaksetaan.

 

 

 

 Kuten kuvista näkyy: kyseessä ei ollut siivouspäivä!

Aamun ensimmäinen homma alias helppo aamuleipä

Tiedättekös,

tämä kertoo taas leivästä.

Eilen illalla leipää oli jäljellä enää yksi pala.

Ajattelin, että tässä täytyy olla jokin helpompikin konsti ja sellaista koetin.

Suht pehmeä taikina, tarttuvainen muttei enää puuroa, kippaus

suoraan leipävuokaan, kelmu päälle ja jääkaappiin odottamaan aamua.

Aamulla uuni lämpiämään samalla leipä huoneenlämpöön.

En vaivannut, kohottanut tai edes siirtänyt toiseen astiaan, ainoastaan paistoin.

Jännityksellä!

 

 

Ei yhtään hullumpaa.

Ohje tässä:

25g hiivaa

3dl vettä (haaleaa)

rkl suolaa

rkl sokeria

1/2dl seesaminsiemeniä

1/2dl auringonkukansiemeniä

5 1/2dl sämpyläjauhoja

1/2dl öljyä

 

Liotin hiivan veteen ja lisäsin sokerin, suolan ja noin puolet jauhoista.

Nyt sekoitin, voimalla ja vauhdilla, että jotain sitkoa tähänkin leipään saisin.

Lisäsin loput jauhot ja öljyn ja sekoitin kunnes kunnolla sekaisin, en sen kummenmin.

Taikina oli kuten aiemmin kuvasin sellaista tarttuvaista. Siirto leipävuokaan, kelmu niskaan ja jääkaappiin. Aamulla 225asteiseen uuniin ja sitten uuni 200asteeseen, 40-50 minuuttia ja valmis!

Eli jos heräät seitsemältä leipä on valmista jo ennen kahdeksaa.

 

Leivän teon kaameus ja hienous: ensi kerran onnistumisesta ei ole mitään takeita.



Raakasuklaata ja pakuriteetä

Liian kylmä ei pääse lenkille.

Tekosyitä, tiedän.

Kirpeän talviauringon ravistellessa aivojen vireysreseptoreita tulee tarve uudistua.

Kaipa kevät vaikuttaa sisällä kyhnöttäjään samoin kuin mullan alla kyhnöttäviin kasveihin.

Pitää uudistua, herätä, voimistua...

Neljän lapsen taloudessa ei kuitenkaan ole aina innostuksen iskiessä mahdollista ottaa ja sännätä siniseen hetkeen tömistämään lenkkikenkää tiehen. Se vaatii suunnittelua tai sitten kykyä toimia äärimmäisen tehokkaasti hetkessä.

Mutta ei tämä nyt juoksemisesta kerro vaan syömisestä.

Silläkin kun voi vaikuttaa siihen miten voi.

Pakuriteestä innostuin jo viime talvena ja sitä join jonkin verran, mutta nyt tämä on mennyt ihan hulvattomaksi. Joka päivä muutama mukillinen karsimaan herkuttelua, rentoutumisen tarpeeseen, kahvinkorvikkeena. Vielä en ole kuitenkaan oppinut lentämään,

vaikkakin päivittäin supervoimien ilmestymistä odotan.

Se toinen innostus onkin sitten ihan uusi:

raakasuklaa.

 

1dl kuivattuja taateleita

1dl sulaa kookosöljyä

2dl raakakaakaota

hieman suolaa

hunajaa lisämakeutukseksi

muutama rkl (siis oman maistelun) maapähkinävoita

Homma alkaa kookosöljyn sulattamisella vesihauteessa, sitten

ainekset maapähkinävoita lukuunottamatta blenderiin ja hurn hurn, kunnes tasaista.

Välissä kannattaa maistaa, että haluaako sitä hunajaa lisätä ja lisätä sitten jos haluaa.

Lopuksi maapähkinävoin sekoittelu joukkoon raidoiksi, sattumiksi tai ihan tasaiseksi.

Massa rasiaan ja pakkaseen kunnes jähmettyy ja sitten veitsellä palasiksi.

 

 

 



 

Koukussa.

Leipää, leipää ja taas leipää

Sitä leipää on nyt leivottu vähintään joka toinen päivä.

Aika kummallista käydä kaupassa ja kävellä viileästi leipähyllyjen ohi.

Esikoinenkin on alkumutinoiden jälkeen orientoitunut syömään itseleivottua,

vaikkei siitä kuulemma lämpimiä voileipiä voi tehdäkään.

Minä olen kuitenkin kärsinyt.

Ennen söin ainoastaan ruisleipää, mutta nyt, siitä vaarasta, että jää rakkaudella leivottu leipä syömättä, olen syönyt leipää, leipää ja lisää leipää. Vatsa ei tykkää, ei tykkää hiivasta.

Siitä huolimatta en lannistu vaan keksin kyllä keinon!

Ensimmäinen viritelmä:

lisää siemennäkkileipää.

 

 (Kuvassa näkkärin kuivat aineet vasta mitattuna, valmiista kuva täällä)

 

1dl seesaminsiemeniä

1dl auringonkukansiemeniä

1/2dl pellavansiemenrouhetta

1dl ruishiutaleita

1dl kaurahiutaleita

1/2dl perunajauhoja

1tl suolaa

3munaa

Sekoita kunnes kaikki sekaisin, levitä leivinpaperille ohueksi ja paista

175 astetta ja 15-20min.

Ohuen saa helpoiten laittamalla taikinan kahden leivinpaperin väliin

ja painelee tai kaulitsee sitten.

 

Tänään siis leivoin kahdenlaista:

vuokaleivän ja näkkileivän, go me!



Satunnaisia sattumuksia

Jos talvi on kylmä, mutta lunta on vähän siitä kärsivät seuraavat:

herkät hedelmäpuut,

perannat,

mansikat ja

vesiputket.

Tässä taloudessa jo kaksi putkea on kokenut poksahduksen, kun jäätymisen jälkeen lämpenivät kelit ja putket. Onneksi suuremmilta vahingoilta vältyimme ja voidaanpa sanoa, että toisesta poksahduksesta oli hauskat seuraukset...

 

Oma luistinrata!

Pieni, mutta jännä.

Varsin kelpo väelle, joka on laiska viemään lapsiaan kylälle luistimia koettamaan.

Sunnuntain väri

Tämän sunnuntain väri:

 

 

tällainen ruskeahko.

 

 

Sen taas tuntee jo luissaan, kuinka kevään lähestyessä tulee polttava tarve saada pirttiin jotain muutosta. Nyt jo jotain pientä, vaikka kukaan muu ei tunnu olevan uutuudesta yhtä innoissan kuin minä. Ja leipää olen vielä jaksanut tehdä, vaikkakin esikoiselle on pitänyt tuoda kaupasta paahtoleipää. Minkäs teet, ei kai tässä kuitenkaan tarvitse miksikään puritistiksi ryhtyä.