Kesää odotellessa

Täällä puhuu Tulppaani Tehtaan puistosta

Kuuletko minua Sadepisara

On ollut kuivaa jo yli kolme viikkoa

Eikä kukaan ole muistanut minua kastella

 

Sadepisara

Auta minua

Tule pian

Ennenkuin kuivun ihan kokonaan

 

 

Korkealla taivaan pilvivuoteella

Herää Tulppaanin kutsuun Sadepisara

Se sanoo hei veljet herätkää

Taas apuamme tarvitaan siis lähdetään.

 

 

Täällä Sadepisara

Kuuleeko Tulppaani

Me ollaan jo matkalla

Minä ja veljeni

 

Koita kestää vielä vähän aikaa

Mä olen jo matkalla

Kestä vielä vähän aikaa

Mä olen jo matkalla

 

 

Sade kasteli kadut, sade kasteli puut, sade kasteli ihmiset

ja se teki ilman niin kevyeksi hengittää

 

Avun sai myös pikku Tulppaani

Hänetkin sade pelasti

 

(J.Karjalainen Tulppani ja Sadepisara)

Sokeria, sokeria

Päivät menee yhtä pötköä.Välillä huomaa, että on viikko menny ilman sen suurempia tapauksia. Liian monesti päivän saldo on: jäi sokeri puuttumaan. Nyt olen sitten yrittänyt sitä sokeria lisäillä pienillä jutuilla.
 

 Kaunis pöytäliina ja tylsien keksien pikaentraus.
Pari palaa suklaata kannattaa pitää aina jemmassa.

 

 Kukkia arkena.

Kohta niitä saa jo ulkoakin! Sitä odotellessa voisi hyödyntää ainakin marjapuskien leikkausjätteet ja tietysti ne pajunkissat.

 

 

 

 

Pieniä kaunistus hörhellyksiä.

Aina ei tartte uutena ostaa. Tässä hyödynnetty puhkikuluneen lakanan alareunaa ja lahjapaketeista talteen otettuja papereita. Paria lahjapaperipussia olen jemmannut inspiraatiota odottamaan.

 

 

Ja taas maistuu arki makoisammalta!

 

 



Niin sitä taskuleipää

En toivo, en uskalla.

Pienimmäinen ja automies ottivat tänään pitkät päikkärit samaan aikaan. Salaisesti ja hiljaa (kuitenkin) toivon, että ottavat sen tavaksi! Saa nähdä, miten käy huomenna.

Tänään kuitenkin saatiin neidin kanssa leipoaa ilman keskeytyksiä. Saanko esitellä taskuleipä:

 

Siis aivan tavallinen taikina, joka sitten kaulitaan suorakaiteen muotoiseksi. Päälle levitellään haluttua tahnaa ja sitten taitellaan pitkät sivut vastakkain ja taas vastakkain. Leikellään vuokaan sopivan levyisiksi ja laitetaan palat vuokaan pystyyn ja peräkkäin.

 

 



 

Eipä tämä toisaalta mikään ihmejuttu ole. Tulee vähän enemmän makua ja näköä, kuin perinteiseen vuokaleipään. Ideana olisi myös, että nuo "taskut" saisi sitten revittyä leivästä, eli leipäveitsettömät tämä ohje on teille. Kokeillut sisälmykset: tuorejuusto+aurinkokuivattu tomaatti, tuorejuusto+juusto, voi+valkosipuli+fenkolinsiemenet. Itse en hirveästi lämminnyt noihin tuorejuustoleipiin, vaikka kuulostavatkin tosi hyviltä.  Ensi kerralla aion kokeilla valkosipuli-voi yhdistelmää useammalla kynnellä ja lisäsuolalla, kun jäi vähän mitään sanomattomaksi tällä kerralla. Tai siis laitoin silti voita päälle...

 

Niin ja melkein unohdin sen avokadon.

Onneksi vatsani on pohjaton...

1 avokado

1 valkosipulin kynsi

loraus sitruunamehua

sopivasti suolaa

 

Ja erästä kuuluisaa raahelaista lainatakseni: hyvää on!

Lelupussi

Ompelukone ja automies ovat jo aika sinut keskenään.
 Enää ei surina hämmästytä, eivätkä polkimet, neulat, sakset ja kankaat (pakottavasti) kiinnosta. Välillä kuitenkin pitää automiehenkin opetella kärsivällisyyttä, koska pyörivään pyörylään tai rullaavaan lankarullaan  ei saa edelleenkään koskea.

 

Kärsivälllisyyttä saa äitikin opetella tämän tästä ja varsinkin siivoaminen toimii tehokkaana opettajana. Etenkin jos mukana on muutama yli-innokas pieni apuri tai yksi ei yhtään niin innokas -isompi (myönnän, nalkutan...).

Tänään en kuitenkaan siivonnut, vaikka sitä ajattelinkin...Tavaroiden paikallaan pitoa helpottaa huomattavasti, kun kaikella on oma paikkansa. Tänään tein sitten noita paikkoja. Tarvittiin vain vanhoja farkkuja ja ylijäämäkangasta ja humps säilytyspussit legoille ja nukeille!

 

Ompelin pusseihin myös hantaakit, joista niitä on sitten helppo kuljetella sopivaan leikkipaikkaan. Sitten voisi ainakin kuvitella, että leikin loputtua ne tavarat on helppo kerätä siihen vieressä olevaan pussiin... Niin niinhän sitä voisi... kuvitella.
 





Lipsahdus

 

 

Nykyään ruokaan liittyy kaikenlaista hienostelua. Pitää olla hyvän makuista, tuoretta, puhdasta, vähäkalorista, vähähiilihydraattista ja vaikka mitä. Olemme onnellisessa asemassa, koska meillä on varaa valita. Ei kaukanakaan menneisyydessä on aika, jolloin ruuan pääfunktio oli polttoaine. Ei ollut pahemmin väliä sillä, miltä se maistui tai mistä se tuli, kunhan sen avulla sai työt tehtyä ja pysyi hengissä. Toisaalta nykyäänkään ei tarvitse matkustaa kovin kauas, kun se on nykyistäkin todellisuutta.

 

Itse en ruuan kans hurjasti hienostele, mutta jotain kuitenkin. Mainittakoon vielä, että pääosin hienostelen kasvikunnan tuotteilla ja liha sitten erikseen (järkevää ja loogista, vai mitä!!)  Suosin luomua (välillä kyllä nuukailen), lähiruokaa ja kausivihanneksia. Tomaatit ja kurkut kesällä ja mieluiten omasta kasvihuoneesta. Talvella syödään sitten juureksia ja pakasteita.

 

 Eli otsikkoon... Ostin sekä kaukaa rahdattuja että kasvihuoneessa tuotettuja, kun piti saada enkä malttanut odottaa sesonkia (toisaalta kauan saisi odottaa, että saisi lähituotettua avokadoa).

Avokadosalsaa niistä sitten syntyi ja hyvältä maistui.

2 tomaattia

1 avokado

1 pieni sipuli

sitruunamehua

suolaa ja pippuria

Kaikki palasiksi ja sekaisin. Sopii vaikka minkä kanssa.

 

Ostin avokadoja saman tien kaksi. Toisesta tulee valkosipulista avokadotahnaa, kunhan saan joku päivä taas leipää leivottua.

 



Synttäreitä

Neiti täytti neljä vuotta. Kamalaa, miten aika menee nopeaa!

Missähän välissä sitä itse on tullut niin vanhaksi, että pääsy veteraanisarjoihin alkaa häämöttää.  Voisikin aloittaa harjoittelun tähtäimenä veteraanien SM-kisat. Laji pitäisi vain valita...

 Varmaan alkaisi pärjäämäänkin, kunhan pysyisi tarpeeksi kauan hengissä!

 

 

Mutta juhlista... 

Ja pitihän sitä taas leipoa. Ihanaa, kun saa leipoa!

Monsterimuffinsseja ja karkkitikkareita, juusto-suklaakakku ja tätytekakku. Ja mahtavinta kaikesta:  melkein kaikki tuli syötyä! Ei tarvi ukkosen ottaa täytekakkua töihin evääksi.

 

 

Sankari oli ihan prinsentaa koko päivän. Nykyisin pitää hiuksenkin laittaa itse. Se oli sitten kahdeksan pinniä sikinsokin, panta päässä ja ponnari niskassa (jonka armollisesti annettiin äitin laittaa). 

 

 

No leivoin vähän jotain suolaistakin...

(taskuleipä aurinkokuivatulla tomaatilla ja toinen juustolla.)

 Mutta siitä lisää myöhemmin.

 



Entrattu peili

Huomaamattaan sanastoon hiipii englannista sanoja: tuunaus, fressi, hifistellä jne. Ja onhan se ihan oolrait, mutta hintana on monien varsinkin murresanojen katoaminen. Koska kuitenkin vanhassa vara parempi ja vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia, olen pari viikkoa yrittänyt puhua mahdollisimman suomea. Tässä taloudessa ei täten ollen enää tuunata vaan entrataan!

 

Siispä: entrasin peilin.

Alunperin se oli kapearaunainen ruman keltainen ja nyt sitten vähän nätimpi.

Tällä kertaa selvittiin ilman katastrofeja, vaikka ompelukone olikin käytössä. Se katastrofi seurasi sitten viiden minuutin päästä.

 

 

Vanhojen sanojen käytön lisäksi tahtoisin saada lapset tutuiksi sanontojenkin kanssa. Ja aika sille on nyt eikä sittn kymmenen vuoden päästä. Se on turha pyllistää, kun paska on jo housuissa.