.

.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Kavereita ja herkkuja

Ajattelin lukiossa, että "täts it, nää on mun kaverit,
eikä uusia tuu, kun en oikein sitä hommaa osaa".
Onneksi elämä ei kuitenkaan mennyt niin ja nyt, jo isona, olen saanut huomata,
saaneeni monia uusia ihania ihmisiä elämääni sulostuttamaan. 
Usein kummallisten yhteensattumien, sopivien sattumusten
 tai vanhojen tuttujen kautta saa huomata tutustuneensa uusiin mahtaviin ihmisiin!
 
Tänään kävi kylässä yksi ihana
ja pitihän sitä kastamista laittaa.
 


Jäätelölle herkkua:
1dl cashewpähkinöitä isompana tai pienempänä rouheena
1dl kaurahiutaleita
1dl vehnäjauhoja (mantelijauhe käy samanlailla)
1dl fariinisokeria
1tl vaniljasokeria TAI
1/2tl kanelia
50g pehmeää voita
Nypi ainekset murumaiseksi ja levitä leivinpaperille.
Paista 200 asteessa 7-10min ja hajoittele rouheeksi.
Ja oli mulla piirakkakin!
 
 
Olkaa hyvät ja ottakaa, pankaa sekaan ja kastakaa, kuten mummu sanoi.
 


3 kommenttia:

  1. Ai että kun oliki hyvää! Kiitos! :)
    Mantelijauho on mulle uus tuttavuus, sitä näyttää nyt monessa leivonnaisessa olevan. Sopii keliaakikollekin, meillä pari sellaista suvussa niin tulee leivottua viljoitta välillä. Täytyypä siis kokeilla, tähän asti menty glut.jauhoilla tai perunajauhoilla. Mantelijauhosta tuntu kuitenki tulevan omaa makuaki kivasti!

    Minusta on kyllä kans tosi hienoa, miten elämässä tosiaan tulee uusia tuttavuuksia erilaisten sattumusten kautta! Ja joskus "vanhoja uusia" tuttavuuksia, niitä jotka on tuntenu jo ennestään mutta jotka "löytää" vasta paljon myöhemmin. Sitten, kun on oikea aika, kuka tai mikä sen elämissämme sitten määrittääkään. :)

    VastaaPoista
  2. Elämä kyllä kuljettaa omia polkujaan! Ja kuinka paljon ehtiikään vielä tapahtua.

    VastaaPoista
  3. Mä oon itse tosi ujo isossa porukassa, joten hirmuisen helposti en tutustu uusiin ihmisiin. Olen kans tosi iloinen ja kiitollinen ihan jokaisesta ystävästäni. <3 Me muutettiin uudelle paikkakunnalle n. 10 vuotta sitten ja kaksi ekaa vuotta meni ihan lasten kanssa kotosalla, kunnes sain aikaiseksi lähteä perhekerhoon. Sieltä sitten rupeskin tuttuja ja ystäviä löytymään. Ihmeellistä mulle!!
    Mulla ei myöskään ollut montaa kaveria koulun loppumisen jälkeen, pari ystävää. Mutta niin ihmeellisesti nää kaikki jutut menee! :) Koskaan ei voi tietää missä mutkassa pääsee tutustumaan uusiin ihaniin ihmisiin.

    VastaaPoista