Villasukista

Pitkästä aikaa sain tikattua villasukat.

Ei ole puuttunut intoa, eikä sopivia malleja,

lankoja on tullut osteltua ja sopivia puikkojakin on tarpeeksi tallessa.

Se mikä puuttuu on työrauha ja sinnikkyys.

Jos työstä kiskotaan puikot irti vähintään kolme kertaa niin,

että joutuu virkkuukoukun kanssa kadonneiden silmukoiden metsästykseen,

niin kyllä innostus laantuu.

 

Silloin, kun peräänkatsomiselta olen saanut sukan valmiiksi,

osoittautuu näille aivoille lähes mahdottomaksi aloittaa toisen samanlaisen tekoa.

Näiden valmiiksi saatujenkin välissä tein erään toisenlaisen sukan...

Tästä lähtien siis:

teen kuten sukumme neulojaässä opasti

yhdeksän puikkoa, kaksi lanka kerää ja molempia sukkia vuorotellen.

Ensin yhden varsi, sitten toisen, sitten yhden kantapää ja sitten toisen...

Taika piilee myös siinä, että näin tehtynä muistaa ne kuviot, kavennukset ja muut

ilman jatkuvaa toisesta sukasta laskemista.

 

 

Näin tehdään ja palaan kyllä kertomaan pääsenkö maaliin saakka.