.

.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Lunta

Kesä meni taas.
Vauhti oli niin hirmuinen, että tuskin huomasin koko aikaa.
Taisi olla mummu oikeassa sanoessan, että vuosien vauhti vaan kiihtyy vanhemmiten,
 että tuskin uskaltaa nykyään silmiään räpäyttää.
 
 
Ajan vauhdin näkee erityisen hyvin lapsissa.
Lapsuuden aika on niin lyhyt,
se menee niin nopeasti.
Hups vaan ja talo on täynnä teini-ikäisiä.
Ensi kuussa Viuppale täyttää vuoden.
 


2 kommenttia:

  1. Mä oon kans miettinyt tuota samaa, että nopeesti se aika vaan kuluu... Meillä vietetään ensi kesänä ensimmäisiä rippijuhlia!! Vastahan se vanhinkin syntyi... ;) Aivan ihana tuo kuva!! <3

    Blogissani on sinulle haaste!! :) Käy hakemassa matkaasi, jos haluat!!

    VastaaPoista
  2. Ensimmäisen kans ei osannut arvostaa tarpeeks sitä lapsuuden lyhykäisyyttä. Onneks nyt on kokemusta ja valmis vaikka vähän rahallisesti uhraamaan, että saa olla kotona tämän lyhyen ja ainutlaatuisen lapsuuden...
    Kiitos haasteesta! Voipi olla, että sen nappaan!

    VastaaPoista