Osaan leipoa, neuloa, kasvattaa kasveja, ommella ja monia muita asioita,
mutta jos henkeni olisi taidoistani kiinni niin pärjäisinkö.
Kuinka kaukana onkaan tästä ajasta ja paikasta elämä, jossa oikeasti ollaan omien taitojen varassa.
Kuinka vaikeaa onkaan meille ajatella, että ilman työntekoa näkisimme nälkää.
Hyvinvointiyhteiskunnan onni ja heikkous on kadottaa todellisuus.
Tietoisuus siitä, että tämän vuoden sato on ensi vuoden turva,
eikä ruokaa mistään tule, jos ei sitä joku viljele.
Kiitollisena ja nöyränä lähetän terveiset heille jotka tietävät ja tiesivät, miten maailma toimiin. Heille, jotka elivät ja elävät omien taitojensa varassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti