Tiedäthän, miten herne tai auringonkukka voi kasvaa päivässä ihan hurjan määrän.
Tapahtuu yllättävä nytkähdys, jonka aikana asiat etenevät hurjaa vauhtia. Pinnan alla on tehty kovasti töitä ja sitten seuraa nytkähdys.
Lapset taitavat olla samanlaisia.
Joku päivä pyörät osuvat hammasrattaistossa oikeaan asentoon ja hups uusi taito on opittu tai vanha nostettu uudelle tasolle. Vaikka kyllähän sen huomaa, kun joku juttu on työn alla. Taloon saapuu hiiviskellen tarkkailija, mietiskelijä ja näpertelijä. Hissukseen, omissa oloissa nämä pyörien pyörähtämiset usein tapahtuvat. Vaivihkainen kiinnostus kääntyy yhtenä päivänä taidoksi.
Neiti nytkähti ja oppi lukemisen taidon.
Ensin halusi tietää kirjaimet ja sitten, miten kirjoitetaan se ja tuo ja tämä. Paljon hiljaista aivopyörien pyörittelyä kielen kärki suupielestä pilkottaen harrasti. Minä yritin toppuutella, kun eihän vielä olisi tarvinnut ja myöhemminkin olisi ehtinyt. Oikein hyvin olisi myöhemminkin ehtinyt, mutta minkäs teet. Nytkähdykset eivät tottele äitiä. Nato sanoi, ettei herkkyyskauden sattuessa tarvitse toppuutella ja annoin Neidille isoveljen vanhan Aapisen.
Lisää hiljaista touhua, kirjainten tapailua, isin kanssa harjoittelua ja helppoahan se olikin: tehdä kirjaimista sanoja.
Pikku hiljaa alkaa Neiti ymmärtää, mikä kokonainen maailma uudella taidolla avautuukaan. Kirjahylly täynnä kirjoja, telkkari täynnä tekstejä ja Oppi ja ilo- peleissäkin voi itse lukea, että mitä oikein pitää tehdä. Voi veljet, että on ollut hymy herkässä.
Meillä molemmilla.
Tänään huomasin uuden nytkähdyksen. Oli tullut neidin piirustuksiin uusi ulottuvuus ja toinenkin ihan yllättäen ja ilman välivaiheita. Niin ne hammasrattaat osuvat kohdilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti