Lähdin pienten lasten kanssa kylään.
Isoin jäi onnellisena pitämään taloa pystyssä,
peliohjain tiukasti kourassa.
Isoin on jo niin iso, että minua ihan huimaa.
Vasta ihan äskenhän se oli tuollainen kuin nuo muutkin.
Harjoitteli puhumista ja ihmetteli illan hämärtymistä.
Harjoittelun kohteena oli sana: vessapaperirullateline ja
illan hämärtyminen selitettiin Joensuun sedällekin
sellaisella kolmivuotiaan tietämyksellä: maapallo on pyörähtänyt.
Mutta liian nopeasti tulee hetki, että ne alkavat kokeilla siipiään.
Kuinka mielellään sitä olisikin tasoittamassa lastensa tietä niin ettei niillä ikinä olisi kurjaa tai varsinkaan surullista. Mutta ei auta, lapset kasvaa. Niiden pitää kulkea itse omat polkunsa. Se on niiden homma ja äidin homma taitaa olla murehtia.
Mutta siis...
Oltiin kyläilemässä ihanan pienen pojan kotona.
Pehmentämään maailmaa ja lämmittämään maailman tuulissa vietiin pipo.
Kas tällainen
Lämpimimmät kiitokset sekä käynnistänne, että tuosta ihanasta piposta!! Sekä tietysti ankaran kokoisesta vaatelaatikosta! Helmet oli E:lle niin kiva juttu, ettei niitä ole vielä tähänkään mennessä saanu ottaa kaulasta pois ollenkaan :DD että osu ja uppos! ;)
VastaaPoistaMukava oli käydä! Toivottavasti tulee vaatteille ja pipolle käyttöä! Helmet on meilläkin ollu iso juttu, pikkuveli pirskatit ovat vaan päässeet jo muutamat hajoittamaan :D
VastaaPoista