Kävimme tänään metsässä, siskoni ja minä.
No... mystinen metsätyömies oli jo katsellut hyvän paikan meille valmiiksi.
Siis hyvän vaarainpaikan tai hienostellen vadelmapaikan.
Ja marjaa oli.
Siskoni on kova tyttö poimimaan.
Sama kuinka paljon ja tehokkaasti yrittää marjoja noukkia niin aina sillä on niitä ämpärissä enemmän.
Enää en edes yritä.
Poimin minkä ehdin enkä kadehdi!
Ei vain millään oltaisi maltettu tulla pois,
koska kotimatkalla tuli ihan tosi mahtava mustikkapaikka vastaan.
Mystinen metsätyönmies on laittanut kasvamaan pellollisen herneitä.
Pienen erän keräsin palkoja, jotka sitten ryöppäsin ja pakastin.
Nyt näitä pulleita pitäisi silpiä.
Kuinkahan paljon uskaltaa syödä ilman mahakipua ?
Vaaramista otin kilon hilloa varten ja loput syön automiehen kanssa herkkuna aamupuuron päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti