.

.

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Ka(uneu)/(ameu)den hoitoa

Kotiäitinä tulee oltua enimmäkseen kotona.
Jopa niin paljon, että joskus tulee meikattua kauppareissun takia ja ihan vain siksi, ettei meikit menisi vanhaksi ennen loppumista. Vanhaksi menemisen ongelmaan olen törmännyt myös erinäisten kasvonaamioiden, -kuorintavoiteiden, -rasvojen, meikkivoiteiden ja hajuvesien kanssa.
Nyt minulla on onneksi osaan ratkaisu, joka säästää kukkaroa ja peilikaapin hyllytilaa! Nimittäin kauneuden hoitoa keittiön kaapista. Kasvojen hoitoon ruokasoodaa ja kookosrasvaa tai hunajaa ja luonnonjukurttia, hiuksille nokkosvettä ja tehohoitoon seuraavaa (syötävääkin) sekoitusta:
 
1osa kookosrasvaa
1osa hunajaa
ja ihana (ja toimiva) hiusnaamio on levitysvalmista.
 
 
Tämä sekoitus viipyi hiuksissa puolisen tuntia ja hetken saunaa
eikä voi moittia!
 
 





maanantai 28. huhtikuuta 2014

Viuppaleen viimeisin

 
 
Viuppaleesta on tullut pikkupoika!
Ulkona viihtyvä pieni tepastelija, jonka välillä voisi väittää juoksevan. Kaiken aikaa uutta tuhottavaa, mätkytettää ja tutkittavaa etsivä villisilmäinen mussukka on vaikeasti pideltävä, vaikeasti miellytettävä, omaa tahtoa uhkuva ja ihanasti halattava.
 Äidin pienin muru!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Lyytin aamulenkki

Pihalta alkaa tie.
 
 
Tien vieressä on oja.
Ojassa oli vielä jäätä.

 
Siivilöityä auringonvaloa,
suosikkini valojen joukosta.
 
 
Aamusta sammal oli vielä jäässä.
Se tuntui kummalliselta jalkojen alla.
Jäkälä ratisi kuivuuttaan.


Joskus kameran kantaminen on hyvä ajatus.

 
Jokainen kivi on elämys ja tähystystorneista mahtavin.
 



Loppuloikka!


perjantai 28. maaliskuuta 2014

Kallioimarretta ja muuta

Houkuttaa jo kovasti tuo kevät!
Tekisi mieli jo kuokkia ja istuttaa tai edes kerätä luonnonantimia.
Into ei kuitenkaan auta, kun tarvittaisiin kärsivällisyyttä. Lyytin kanssa kuljeskellessa on tullut omat lähialueetkin entistä tutummiksi ja uusia kutkuttavia paikkoja olemme löytäneet: kallioimarretta, sopivan näköistä sienimaata ja muuta. Ei kai tässä kuitenkaan auta muuta kuin odottaa ja hankkia lisää tietoa kirjasta ja toisestakin. Kallioimarteesta lisää täältä klik.
Kevättä ja sulaa maata odotellessa aikaa voi kuluttaa leikkimällä.
 


 
Sulassa sovussa muumit kiipeävät kohti jyrkännettä. Onkohan niillä kevätväsymystä!


keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Uni on tärkeää!

Eivät ole sujuneet yöt enää vanhaan malliin.
Lyyti sekoitti pakkaa ja pojat näkivät tilaisuutensa tulleen vanhempien herpaantuessa. Nykyään löydän aamuisin sängystä puolet enemmän ihmisiä kuin sinne illalla on mennyt. Mikä meni pieleen, kun kuukausia meni jo jokainen nassu omassa sängyssään?
 
 
Neiti onneksi on pysynyt pesässään lukemattomien ponien kanssa, eikä Lyytikään aiheuta ongelmia, paitsi seuraamalla kaikkea yöllä liikkuvaa. Päivisin sen sijaan saan vartioidan pennun unia innokkaiden tökkijöiden varalta.

 
Ehkä sitä taas joskus saa nukkua, kunnes on virkeä.
Viime aikoinan olen kyllä ajatellut, että ehkä se virkeys pitää löytää jostain muualta.


maanantai 24. maaliskuuta 2014

Salaattilapset

Viime aikoina (luetaan vuonna) olen ollut laiska lasten kanssa puuhailija.
Vaikka asioita on tullut tehtyä, niin pääasiassa olen tehnyt ne itse, nopeasti.
Jospa nyt keväisen auringon luovuttaessa voimiaan niitä riittäisi myös yhteiseen puuhailuun, kun onhan se hullua, että samassa talossa jokainen puuhailee omiaan omissa nurkissaan!
 Ei se sovi, ei ainakaan kokoajan ja pelkästään.
Jospa tästä päivästä tulisi hyvä alku uudelle.
Tänään teimme neidin ja automiehen kanssa yhdessä ruokaa
ja siitä tuli hyvää ja samalla syntyi hyvää mieltä, naurua ja innostusta!
 
 
Vihersalaattia ja pitsaa
opittavia taitoja: leikkaaminen,
paloittelu, 
sekoittelu,
levittely,
ripottelu,
höpöttely
ja kikattelu.
 


 
Toivottavasti jo pian ulkoa löytyy kaikenlaista vihreää salaatin sulostuttajaa.
 
 
 
 


keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Lyyti

Nyt se on tapahtunut:
asia, jota esikoinen on odottanut monta vuotta.
Tänäkin vuonna oli pelännyt, että meille tulisi taas vauva
eikä hänen toivomaansa koiravauvaa, mutta ukkosen sanoin:
 talo on täynnä ihmisiä, täytetään eläimillä raot.
Joten suurempia venyttelemättä, tässä on Lyyti
pieni ja karvainen pakkaus täyttä suomenlapinkoiraa.
 

 
Tyytyväisiä neitejä.
 

 
Ihan uusi ja mielenkiintoinen maailma risuineen ja kivineen.
Nukkumalla kerätään voimia uutta ulkoseikkailua varten.