.

.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Lyyti

Nyt se on tapahtunut:
asia, jota esikoinen on odottanut monta vuotta.
Tänäkin vuonna oli pelännyt, että meille tulisi taas vauva
eikä hänen toivomaansa koiravauvaa, mutta ukkosen sanoin:
 talo on täynnä ihmisiä, täytetään eläimillä raot.
Joten suurempia venyttelemättä, tässä on Lyyti
pieni ja karvainen pakkaus täyttä suomenlapinkoiraa.
 

 
Tyytyväisiä neitejä.
 

 
Ihan uusi ja mielenkiintoinen maailma risuineen ja kivineen.
Nukkumalla kerätään voimia uutta ulkoseikkailua varten.



6 kommenttia:

  1. Vooooi mikä iiihana karvapallero! Itelläki on haaveissa jonkunmoine karvanen kaveri meijän pientä perhettä täyttämään. Ne on vaan niin sympaattisia otuksia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta vaan! Lyyti on kyllä lystikäs tapaus. Kyllähän tässä taas elämä muuttui ja lisääntyi!

      Poista
  2. Voi kuinka ihana pieni!! <3 Meillä on lapset kans haaveilleet karvaisista otuksista, mutta allergiat estää kotiin ottamasta... Onneksi kavereiden luona niitä voi käydä rapsuttelemassa. Meidän lemmikit jää ainoastaan akaattikotiloihin. :) Sellainen olisi tarkoitus uusi ottaa kunhan kelit vähän lämpenee.
    Mukavaa viikonloppua sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä eläimillä on ihmisiin kummallinen vaikutus ovat ne sitten isoja tai pieniä. Opettavat elämästä taas uuden kulman.

      Poista
  3. Liian söpö. En kestä! :D niin karvainen ja pehmeä <3 sanoin M:lle että siedätetään se siihen kuntoon että joskus mekin voidaan ottaa pikkuinen karvapallero ;D sitä päivää ootellesa me käydään joskus rapsuttelemassa pahimpaan hätään Lyytiä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänne mahtuu rapsuttelijoita ja Lyytiä saa käyttää siedätykseen, vaikka onkin vähän syliin änkäävää sorttia, että voisi tulla liian suuri annostus :D Onhan tämä ihanaa ja jännittävän uutta.

      Poista