.

.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Päivän miete

 
 
 
 
"Äiti. Mulle tulee jotenkin ihana olo, kun mulla on jotain vaaleanpunaista päällä."
Neiti 5v.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Pikkuhiljaa ja kovaa kyytiä

Päätin olla tänä keväänä aktiivinen luontoihminen:
kulkea paljon metsässä, opetella kasveja ja kerätä, käyttää ja säilöä kaikenlaista luonnosta löytyvää ravintoa. Tähän mennessä olen onnistunut mielestäni ihan hyvin. Lähiympäristön metsät muuttuvat tutummiksi joka viikko ja keruuhanskojakin olen päässyt jo käyttämään, vaikka kasvu ei järisyttävää vielä olekaan.
Tänään oli taas tsemppipäivä, jona syntyi nokkospiirakka (tähän asti paras! sekaan kuullotettu sipuli, tarpeeksi suolaa ja aavistus valkosipulia), keräilysalaatti, jossa voikukanlehtiä, poimulehteä ja piharatamonlehtiä tavallista salaattia sähäköittämään. Salaatin kruunasi valkosipulivoissa paistetut horsmanversot ja voikukannuput.
 



 
 Minä ainakin tulin onnelliseksi!


sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Maahumalaakin

Maahumalaa, valkosipulia ja hiven suolaa huhmareessa murskattuna,
pehmeään voihin sekoitettuna ja
tuoreen leivän päällä nautittuna.
 
 
Ensi kerralla voi vaihdettakoon turkkilaiseen jukurttiin
ja syömingit jatkukoon!
 

perjantai 2. toukokuuta 2014

Kevään ensimmäinen nokkospiirakka

Pienen pieniä nokkosen taimia puskee jo vähän vaikka mistä. Niiden kerääminen on vielä tuskastuttavan hidasta pienuudestaan johtuen, mutta vapun kunniaksi päätin kyykistellä. Ehdin keräillä versoja sellaiset 6dl ennen kuin huomiotani vaadittiin ehdottomasti jossain muualla, mutta päätin tulla toimeen tällä määrällä ja lisäillä nokkosen määrää sitten tulevissa piirakoissa.
Esikäsittelyn eli huuhtomisen, ryöppäämisen (=pari minuuttia keittämistä) ja veitsellä hakkaamisen jälkeen nokkosta oli jäljellä 1dl, mutta sehän riittää.


 
Pohjataikinana melkein kaikissa suolaisissa piiraissa käytän juustoista taikinaa:
100kylmää voita
1 1/2dl vehnä-, speltti- TAI sämpyläjauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl suolaa
1 1/2dl juustoraastetta

Onnistuu sormin murustamallakin, mutta minä heitän yleensä aineet tehosekoittimeen ja huristan.
Hetkeksi taikina jääkaappiin kohmettumaan ja vuokaan taputtelu onnistuu paljon helpommin.

Täyte:
1dl esikäsiteltyjä nokkosia (tai niin paljon kuin viitsii kerätä)
n. 100g fetajuustoa
2dl kermaa
2 kananmunaa
1/2tl suolaa (koska feta tuo suolaisuutta, mutta jos käyttäisi esim. raejuustoa saisi suolaa laittaa enemmän)
Nokkoset ja juusto taikinan pinnalle ja päälle sekoitetut kerma ja munat.
Uunissa 200 astetta ja 20-30min.
 
 
Nokkoset taitavat toivoa jo sadetta ja niin minäkin:
keväistä sadetta, jonka jälkeen ilmassa tuoksuisi uusi kasvu ja raikkaus.
 

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Ka(uneu)/(ameu)den hoitoa

Kotiäitinä tulee oltua enimmäkseen kotona.
Jopa niin paljon, että joskus tulee meikattua kauppareissun takia ja ihan vain siksi, ettei meikit menisi vanhaksi ennen loppumista. Vanhaksi menemisen ongelmaan olen törmännyt myös erinäisten kasvonaamioiden, -kuorintavoiteiden, -rasvojen, meikkivoiteiden ja hajuvesien kanssa.
Nyt minulla on onneksi osaan ratkaisu, joka säästää kukkaroa ja peilikaapin hyllytilaa! Nimittäin kauneuden hoitoa keittiön kaapista. Kasvojen hoitoon ruokasoodaa ja kookosrasvaa tai hunajaa ja luonnonjukurttia, hiuksille nokkosvettä ja tehohoitoon seuraavaa (syötävääkin) sekoitusta:
 
1osa kookosrasvaa
1osa hunajaa
ja ihana (ja toimiva) hiusnaamio on levitysvalmista.
 
 
Tämä sekoitus viipyi hiuksissa puolisen tuntia ja hetken saunaa
eikä voi moittia!
 
 





maanantai 28. huhtikuuta 2014

Viuppaleen viimeisin

 
 
Viuppaleesta on tullut pikkupoika!
Ulkona viihtyvä pieni tepastelija, jonka välillä voisi väittää juoksevan. Kaiken aikaa uutta tuhottavaa, mätkytettää ja tutkittavaa etsivä villisilmäinen mussukka on vaikeasti pideltävä, vaikeasti miellytettävä, omaa tahtoa uhkuva ja ihanasti halattava.
 Äidin pienin muru!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Lyytin aamulenkki

Pihalta alkaa tie.
 
 
Tien vieressä on oja.
Ojassa oli vielä jäätä.

 
Siivilöityä auringonvaloa,
suosikkini valojen joukosta.
 
 
Aamusta sammal oli vielä jäässä.
Se tuntui kummalliselta jalkojen alla.
Jäkälä ratisi kuivuuttaan.


Joskus kameran kantaminen on hyvä ajatus.

 
Jokainen kivi on elämys ja tähystystorneista mahtavin.
 



Loppuloikka!