.

.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Pikkuhiljaa ja kovaa kyytiä

Päätin olla tänä keväänä aktiivinen luontoihminen:
kulkea paljon metsässä, opetella kasveja ja kerätä, käyttää ja säilöä kaikenlaista luonnosta löytyvää ravintoa. Tähän mennessä olen onnistunut mielestäni ihan hyvin. Lähiympäristön metsät muuttuvat tutummiksi joka viikko ja keruuhanskojakin olen päässyt jo käyttämään, vaikka kasvu ei järisyttävää vielä olekaan.
Tänään oli taas tsemppipäivä, jona syntyi nokkospiirakka (tähän asti paras! sekaan kuullotettu sipuli, tarpeeksi suolaa ja aavistus valkosipulia), keräilysalaatti, jossa voikukanlehtiä, poimulehteä ja piharatamonlehtiä tavallista salaattia sähäköittämään. Salaatin kruunasi valkosipulivoissa paistetut horsmanversot ja voikukannuput.
 



 
 Minä ainakin tulin onnelliseksi!


2 kommenttia:

  1. On ihanaa osata käyttää hyödykseen luonnon antimia!! Sieltä luonnosta löytyy vaikka mitä, mitä ei ole koskaan osannut edes ajatella, että voisi käyttää ruuanlaitossa.
    Mä meinaan tänä vuonna laittaa tuohon meidän pieneen pihaplänttiin kasvamaan salaattia, yrttejä, ruohosipulia ym. Eilen ostin siemeniä jo. Jääsalaatin siemenet jäi vielä kauppaan, niitä haluan istuttaa myös. Tai sitten ostan kaupasta sellaisen valmiin ja istutan sen. :)
    Oikein ihanaa äitienpäivää!! <3

    VastaaPoista
  2. Niin totta! Jotenkin joka vuosi innostun luonnonantimista enemmän ja enemmän. Nyt odotan jo tosi innokkaasti sieniä! Ukkonen sanoikin, että taitaa tulla pitkä kesä ootta syksyn sienisatoa. Itse kasvattaminen on myös ihanaa ja antoisaa! Pieneen tilaankin saa pienellä suunnittelulla valtavan sadon ja monta ihmettelyn aihetta :D Ihania puutarhahetkiä sinulle!

    VastaaPoista