Voikukkasalaatti

Voikukkasalaattia ja vielä hyvää sellaista.

Ohje mukailtuna Tallbergin Villiyrtit kirjasta.

(=käytetty, mitä kaapista löytyy.)

Voikukanlehtiä

aurajuustoa 1/2pkt

paahdettuja auringonkukan siemeniä (alkuperäisessä pähkinöitä) pari kourallista

salaatinkastikkeessa:

valkoista balsamicoa

mietoa oliiviöljyä

sinappia

kuivattua meiramia

valkosipulin kynsi raastettuna

suolaa

murennettua aurajuustoa

Balsamicoa ja öljyä suhteessa 1:3 ja muut maunmukaan.

 

 

Aurajuustoa on siis muussattuna salaatinkastikkeessa ja päällä vielä muruna, eli siis reilusti: neljän hengen salaattiin saa varmaan paketillisen menemään (jos raaskii, mutta hyvää tulee vähemmälläkin).

Voikukan lehdet alkavat veteleen jo viimeisiään, mutta tämä ohje pitää muistaa ensi keväänä, kun tätä pihojen kaunistuttajaa alkaa taas puskea!



Murskaaja ja kvinoasalaatti

Ostin kvinoaa.

Onhan se YK:n vuoden kasvikin.

Siitä tuli salaattia tai salaatihkoa, mutta ei lainkaan hullumpaa, jos nyt sattuu pitämään valkosipulista...

 

 

Kvinoaa paketin mukaan kolmelle

"pestoa"

2 tomaattia pieninä kuutioina (siemenet poistettu)

2 aurinkokuivatttua tomaattia kuutioina

1 kevätsipuli suikaleina

kesäkurpitsan siemeniä

 

 

Niin ja se "pesto"...

Löytyihän se homma, johon automies sopii kuin valettuna!

Hän on murskaaja!

 

 

No hyvä on, vähän autoin, mutta into oli suurta!

Mortteliin nippu basilikaa ja silopersiljaa

1 valkosipulin kynsi

1/2 dl paahdettuja auringonkukan siemeniä

ja sitten vaan tumps tumps...

Syntyneeseen möhnään sitten vaan oliiviöljyä.

Oikeaa pestoa syntyy, kun käyttää pinjansiemeniä ja lisää parmesaania.

Nokkosaikaan persiljan voi korvata nokkosilla...

 



Kasvitietoutta

Pienenä kukka oli kukka ja puu oli puu.

Vaikka maatilalla olenkin kasvanut, on kasvitietouteni ollut ihan pientä.

Kukaan ei ole erityisesti opettanut, enkä ole erityisesti kysellyt.

Nyt ne kiinnostavat ja kiinnostuneena oppii.

Oppimisintoa lisää halu opettaa lapsille.

 Jotta lapsilla olisi vähän paremmat taustatiedot isompana, olen yrittänyt puhua kasveista niiden oikeilla nimillä: tuo on leppä, tuo siankärsämö ja tuo lehtoakileija.

.

 

Neitiä kiinnostaa ja osaakin jo joitain nimetä.

Isoveli lukee ennemmin kirjaa.

Pikkuhiljaa ja elämän mukana,

ei pakolla tai painostamalla.

 

Jospa viimeistään kasviota biologian tunnille kerätessään osaisivat arvostaa.

Raparperin kukkavarsi

Kun pihalla kasvaa kolme raparperia,

voi yhden antaa surutta tehdä kukkia.

Ei haittaa vaikka varret vähän puutuu, kun vaihdossa saa tällaisia vieraita.

 

 

Liekö tämä sitten kulta- vai kuparikuoriainen,

mutta komea se on.

 

 



Aamiaispannukakut

Yleensä meillä syödään aamiaiseksi puuroa.

Mutta joskus on kiva yllättää ja puuhailla jotain muuta.

 

Piimäpannarit ilman piimää

140g vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

1/4tl soodaa

1/2tl suolaa

1/2dl demarerasokeria

1 iso muna

2dl kermaa

1dl turkkilaista jukurttia

(tai kerman ja jukurtin tilalla 2 1/2dl piimää)

3rkl sulatettua voita

 

Kuivat aineet sekaisin ja tahmeat aineet sekaisin ja lopuksi kaikki sekaisin.

Sitten paistellaan paistinpannulla.

Lisäkkeenä tällä kertaa turkkilaista jukurttia ja vaaleaa siirappia.

Tuoreita marjoja odotellessa, vaikka oisihan tuosta raparperista voinut hilloketta keitellä, jos olisi viitsinyt.

 





Joskus ei kulje.

Kaikki on vaikeaa ja kurjaa.

Ei saa nukuttua, kun on liian kuuma.

Ei halua syödä, kun aina on perunoita,

Hyttyset pistää ja aurinko paistaa silmiin.

Sitten kutittaa ja päätä särkee.

 

 

Eikä kukaan ymmärrä, vaikka kuinka huutaa!

Afrikan tähti

Neiti tykkää pelata.

Tämän hetkinen suosikki on Afrikan tähti, jota pitäisi pelata aina tilaisuuden tullen.

Isomman kanssa tulee pelattua Unoa tai Petangoa, vaikka jos poika saisi suosikkiaan pelata olisi se kai Seven wonders tai joku muu piiiitkä peli.

 

 

Olen aina ollut huono leikkimään, joten tämä pelailuikä sopii enemmän kuin hyvin.

Pikku hiljaa sääntöjä lisäämällä saa aika pienenkin koukutettua ja hienot ukot auttavat tietysti asiaa!

Afrikan tähteä pelattiin aluksi neidin kanssa ilman erikoisruutuja, lento- ja merireittejä.

Nyt jo lentojen kanssa. Samalla kehittyy numerotaju ja vuoron odottamiskyky ja tappion sietokyky (jos se tyttö joskus vaan häviäisi...).

 

Sadepäiviä odotellessa...