Kauhulla odotan talven pimeyttä ja lumisia teitä.
Sitä, kun ei edes lenkille pääse ilman liukuesteitä kengänpohjissa,
taskulamppua ja liukasteluvaurioita.
Talven pimeät kuukaudet aiheuttavat minulle mökkihöperyyttä
ja kroonisesti lyhyttä pinnaa.
Lapseni ovat ihania, kuten tiedät,
mutta jatkuva tuvassa istuskelu ja oman ajan puute eivät niinkään.
Keinoja oman pään hoitamiseen:
lenkkeily, puntteilu (mutta mitenkäs menet jos ukkonen on töissä
ja talossa on kaksi alle 3-vuotiasta. Toisaalta tuleepanhan lenkki ja
punttitreeni samalla jos lähtee vetämään lapsia pulkalla auraamattomalle tielle)
käsityöt (en yritä ompelustöitä, menee vain hermot
kuten aiemmin on todettu eli kutominen saa riittää),
lukeminen (tarpeeksi hyvä kirja niin jää lapset syöttämättä
ja nukuttamatta eli tekeminen varattava vain ukkosen loma-ajoille)
ja siivottu koti (huom. ei siivoaminen vaan se lopputulos).
Jo se, että saisi tehdä jotain kunnolla valmiiksi, ilman,
että pitää olla koko ajan valmis keskyttämään, komentamaan
tai kuulostelemaan lähestyvää myrskyä, olisi luksusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti