Olen kuluttanut elämääni paljon hukkaan
etsimällä tutteja
tai pinneja ja ponnareita,
mutta pääasiassa tutteja.
Suurimmassa hädässä sitä pahuksen kapinetta ei löydy mistään.
Tilanne ei ollut hyvä, kun lapsi ei osannut itse liikkua,
eikä se totisesti ole parantunut nyt kun hän jo itse kulkee paikasta toiseen
(aikamoisella vauhdilla kaiken lisäksi).
Sitten luovut toivosta ja ostat kaupasta uuden tutin.
Viimeistään seuraavana päivänä tutit alkavat ryömiä koloistaan
tutustumaan uuteen tulokkaaseen
ja opettamaan senkin pahoille tavoille.
(Suu vailla tuttia)
Tänään löysin neljä tuttia niiden kahden ostamani kaveriksi.
Viimeistään ylihuomenna ne ovat taas kaikki kadonneet.
Kuulostaapa hyvin tutulta:D Näin se juuri menee. Löysin ihan vasta blogiisi, kivalta vaikuttaa.
VastaaPoistaHienoa, että löysit tänne! Toivottavasti käyt vastakin!
PoistaHuoh, niinpä! Tutit on kyllä AINA hukassa! Oon päättäny että neidille en osta enää yhtään tuttia,jos jäljellä olevat 2 menee hukkaan niin sittepä vierottuu niistäki. Sillä on kuiteski unimaitopullo vielä käytössä niin sais kyllä ruveta toisesta irrottuun.
VastaaPoistaHyvän kuuloinen systeemi! Ei voi äitikään alkaa pehmoilemaan, kun ei vaan yksinkertaisesti ole tuttia! Meillä ainakin on ollu sitä helpompi vierottaminen, mitä tiukemmin ja aikaisemmin sen on tehny. Toisaalta eihän siitä, mitään haittaa ole, mutta irti päästäminen muuttuu ymmärryksen myötä vaikeammaksi :D
Poista