Ulkona

Lapset liikkuu,

mutta ihminen on aika taitava laiskistumaan.

Ei tarvita kuin vähän passivoivaa viihdettä eli telkkaria

niin kyllä lapsi koukuttuu ja jämähtää vaikka ikiajoiksi siihen ruudun eteen.

Aikoinaan meillä näkyi lasten kanava eli piirrettyjä loputtomana virtana.

Ei hyvä!

Ei ollenkaan hyvä, koska aina piti saada katsoa vielä tämä loppuun. Ja voi kuinka taitava onkaan markkinamies, joka ymmärtää kesken ohjelman mainostaa jo seuraavaa, että lopettaminen olisi vieläkin vaikeampaa.

Paljon helpommalla pääsee äiti ja myös lapsi, kun telkkarin katselu on rajattu. Se on tämä sarja tai tämä elokuva ja sitten kiinni ja muihin puuhiin.

Vaikka ulos!

Mieli virkistyy, kunto kasvaa, mielikuvitus kehittyy leikkejä keksiessä ja lapsi liikkuu.

 

 

Hippaa ja marjanpoimintaa,

metsässä tarpomista ja aarteiden etsintää.

Kuinka onnekkaita olemmekaan, kun saamme olla pihalla!

 

Muffinikestit

Maanantaina oli muffinikestit.

Esikoisella oli kavereita kylässä myöhästyneillä synttäreillä.
Muffinien tarjoilussa ongelmaksi nousee aina sopivan astia tarjoiluun. Kiitos Pikku pirtin Lotan ratkaisu ongelmaan löytyi:
lautanen, kaksi kuppia ja toinen lautanen.

Vähänhän alastomilta ja noloilta muffinit tässä näyttävät,
mutta kertoa voin, että päällystettä oli tarjolla kahta väriä,
strösseleitä, marianne- ja amerikanpastillirouhetta sekä
murskattuja turkinpippureita.
Siitä jokainen sai sitten itselleen mieleisensä taikoa.

Lopputulokset eivät sitten olleetkaan yhtään valjuja eivätkä alastomia.

 



Tänään

Ulkona näyttää täsmälleen siltä miltä sisälläni tuntuu.

 

 

Viime yönä mummu nukkui pois.

Lautapelejä vol. 2

Afrikan tähti ja muistipeli ovat neidin suosikkilautapelejä.

Nyt on mennyt tovi, ettei olla Afrikan tähteä otettu esille, koska... No voitte kuvitella, millaista se on kahden innokkaan ja nopean pikkupojan kanssa. Muistipeli sen sijaan ei ole niin alle 3-v. herkkä. Ei ole nopan heittämistä eikä tuhatta palaa ja setelilappua vaan selkeät laput ja vielä selkeämmät säännöt.

Nyt on sun vuoro... eipä voisi sisko veljeään paremmin opastaa.

Mutta miksi! Oi miksi, kaikkein eniten kiinnostavat ne aikuisten pelit? Blokuksen laatat saavat lapset ihan pyörrytyksen valtaa ja vähintään samoihin sfääreihin nostavat Pentagon kuulat.

 

 

Ilmeisesti toisella on mustat ja toisella valkoiset ja oman värin edustajat pitää saada laudalle.

Yhteistuumin, välillä pientä väitöstä, mutta siinäpä toisiansa hiovat ja yhdessä oppivat.

 

Kyseessä oli muuten päähinehetki.

Myös Viuppale oli puvustettu.

 

Nytkähdyksiä

Tiedäthän, miten herne tai auringonkukka voi kasvaa päivässä ihan hurjan määrän.

Tapahtuu yllättävä nytkähdys, jonka aikana asiat etenevät hurjaa vauhtia. Pinnan alla on tehty kovasti töitä ja sitten seuraa nytkähdys.

Lapset taitavat olla samanlaisia.

Joku päivä pyörät osuvat hammasrattaistossa oikeaan asentoon ja hups uusi taito on opittu tai vanha nostettu uudelle tasolle. Vaikka kyllähän sen huomaa, kun joku juttu on työn alla. Taloon saapuu hiiviskellen tarkkailija, mietiskelijä ja näpertelijä. Hissukseen, omissa oloissa nämä pyörien pyörähtämiset usein tapahtuvat. Vaivihkainen kiinnostus kääntyy yhtenä päivänä taidoksi.

 

Neiti nytkähti ja oppi lukemisen taidon.

Ensin halusi tietää kirjaimet ja sitten, miten kirjoitetaan se ja tuo ja tämä. Paljon hiljaista aivopyörien pyörittelyä kielen kärki suupielestä pilkottaen harrasti. Minä yritin toppuutella, kun eihän vielä olisi tarvinnut ja myöhemminkin olisi ehtinyt. Oikein hyvin olisi myöhemminkin ehtinyt, mutta minkäs teet. Nytkähdykset eivät tottele äitiä. Nato sanoi, ettei herkkyyskauden sattuessa tarvitse toppuutella ja annoin Neidille isoveljen vanhan Aapisen.

Lisää hiljaista touhua, kirjainten tapailua, isin kanssa harjoittelua ja helppoahan se olikin: tehdä kirjaimista sanoja.

 

 

Pikku hiljaa alkaa Neiti ymmärtää, mikä kokonainen maailma uudella taidolla avautuukaan. Kirjahylly täynnä kirjoja, telkkari täynnä tekstejä ja Oppi ja ilo- peleissäkin voi itse lukea, että mitä oikein pitää tehdä. Voi veljet, että on ollut hymy herkässä.

Meillä molemmilla.

 

Tänään huomasin uuden nytkähdyksen. Oli tullut neidin piirustuksiin uusi ulottuvuus ja toinenkin ihan yllättäen ja ilman välivaiheita. Niin ne hammasrattaat osuvat kohdilleen.



Väsynyt iltapäivä

Syksyinen tauti kaatoi meidänkin lapset.

Yli viikon kestänyt kuume vei voimat lähes kaikilta.

Automies kehitti taudin lomassa itselleen tahdon

ja vastaa nykyisin kutsuun kuin kutsuun sanalla EI.

Nyt voimia on jo enemmän ja leikitkin sujuvat ilman jatkuvaa väsynyttä nahistelua ja itkunpurskahduksia.

Hain fättiksen olohuoneeseen, kun alkoivat merirosvoilla keittiöntuoleja, syöttötuolia ja muita laivanrakennukseen ja niin Fatboysta tuli laiva. Hetken päästä hyppyalusta ja lopulta ihana paikka lököillä, lueskella kirjaa ja katsoa pikku kakkosta (sekä nukahtaa...).

 

 

Silmät aukesivat, kun alkoi Maltti ja Valtti.

Syksy on Fatboyn parasta aikaa.

Huomenna on hyppyharjoitusten aika,

tai sitten yömyöhällä, kun tuo EI meni tähän aikaan nukahtamaan,

mutta eihän sitä voi toipilasta väkisin pitää hereillä.



Tähän väliin hieman käsitöitä: joogasukat ja päänlämmitin

Uskon kovasti oppimiseen.

Siihen, että kunhan aloittaa, yrittää ja harjoittelee voi oppi uusia taitoja.

Täytyy vaan olla halua yrittää toisen ja kolmannenkin kerran.

Serkkuni lainasi minulta virkkauskirjan ja aikoi opetella virkkaamaan.

Veljeni alkoi soittaa haitaria yli kaksikymppisenä ja nyt saamme nautti kesäillan valsseista ja muista.

Itsekin pitäisi ryhtyä johonkin uuteen,

ettei ihan kangistu.

Nykyisin pidän vain yllä jo opittuja taitoja.

 

Lanka loppui 10kierrosta ennen maalia.

Ja ohjehan on täältä.

 



 

Kehittyykö valokuvaamisessa?

 

No, aina voi vaihtaa mallin parempaan...