.

.

perjantai 31. tammikuuta 2014

Raakasuklaata ja pakuriteetä

Liian kylmä ei pääse lenkille.
Tekosyitä, tiedän.
Kirpeän talviauringon ravistellessa aivojen vireysreseptoreita tulee tarve uudistua.
Kaipa kevät vaikuttaa sisällä kyhnöttäjään samoin kuin mullan alla kyhnöttäviin kasveihin.
Pitää uudistua, herätä, voimistua...
Neljän lapsen taloudessa ei kuitenkaan ole aina innostuksen iskiessä mahdollista ottaa ja sännätä siniseen hetkeen tömistämään lenkkikenkää tiehen. Se vaatii suunnittelua tai sitten kykyä toimia äärimmäisen tehokkaasti hetkessä.
Mutta ei tämä nyt juoksemisesta kerro vaan syömisestä.
Silläkin kun voi vaikuttaa siihen miten voi.
Pakuriteestä innostuin jo viime talvena ja sitä join jonkin verran, mutta nyt tämä on mennyt ihan hulvattomaksi. Joka päivä muutama mukillinen karsimaan herkuttelua, rentoutumisen tarpeeseen, kahvinkorvikkeena. Vielä en ole kuitenkaan oppinut lentämään,
vaikkakin päivittäin supervoimien ilmestymistä odotan.
Se toinen innostus onkin sitten ihan uusi:
raakasuklaa.

 
1dl kuivattuja taateleita
1dl sulaa kookosöljyä
2dl raakakaakaota
hieman suolaa
hunajaa lisämakeutukseksi
muutama rkl (siis oman maistelun) maapähkinävoita
Homma alkaa kookosöljyn sulattamisella vesihauteessa, sitten
ainekset maapähkinävoita lukuunottamatta blenderiin ja hurn hurn, kunnes tasaista.
Välissä kannattaa maistaa, että haluaako sitä hunajaa lisätä ja lisätä sitten jos haluaa.
Lopuksi maapähkinävoin sekoittelu joukkoon raidoiksi, sattumiksi tai ihan tasaiseksi.
Massa rasiaan ja pakkaseen kunnes jähmettyy ja sitten veitsellä palasiksi.
 
 
 

 
Koukussa.

torstai 30. tammikuuta 2014

Leipää, leipää ja taas leipää

Sitä leipää on nyt leivottu vähintään joka toinen päivä.
Aika kummallista käydä kaupassa ja kävellä viileästi leipähyllyjen ohi.
Esikoinenkin on alkumutinoiden jälkeen orientoitunut syömään itseleivottua,
vaikkei siitä kuulemma lämpimiä voileipiä voi tehdäkään.
Minä olen kuitenkin kärsinyt.
Ennen söin ainoastaan ruisleipää, mutta nyt, siitä vaarasta, että jää rakkaudella leivottu leipä syömättä, olen syönyt leipää, leipää ja lisää leipää. Vatsa ei tykkää, ei tykkää hiivasta.
Siitä huolimatta en lannistu vaan keksin kyllä keinon!
Ensimmäinen viritelmä:
lisää siemennäkkileipää.
 
 (Kuvassa näkkärin kuivat aineet vasta mitattuna, valmiista kuva täällä)
 
1dl seesaminsiemeniä
1dl auringonkukansiemeniä
1/2dl pellavansiemenrouhetta
1dl ruishiutaleita
1dl kaurahiutaleita
1/2dl perunajauhoja
1tl suolaa
3munaa
Sekoita kunnes kaikki sekaisin, levitä leivinpaperille ohueksi ja paista
175 astetta ja 15-20min.
Ohuen saa helpoiten laittamalla taikinan kahden leivinpaperin väliin
ja painelee tai kaulitsee sitten.
 
Tänään siis leivoin kahdenlaista:
vuokaleivän ja näkkileivän, go me!


keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Satunnaisia sattumuksia

Jos talvi on kylmä, mutta lunta on vähän siitä kärsivät seuraavat:
herkät hedelmäpuut,
perannat,
mansikat ja
vesiputket.
Tässä taloudessa jo kaksi putkea on kokenut poksahduksen, kun jäätymisen jälkeen lämpenivät kelit ja putket. Onneksi suuremmilta vahingoilta vältyimme ja voidaanpa sanoa, että toisesta poksahduksesta oli hauskat seuraukset...
 


Oma luistinrata!
Pieni, mutta jännä.
Varsin kelpo väelle, joka on laiska viemään lapsiaan kylälle luistimia koettamaan.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Sunnuntain väri

Tämän sunnuntain väri:
 
 
tällainen ruskeahko.

 
 
Sen taas tuntee jo luissaan, kuinka kevään lähestyessä tulee polttava tarve saada pirttiin jotain muutosta. Nyt jo jotain pientä, vaikka kukaan muu ei tunnu olevan uutuudesta yhtä innoissan kuin minä. Ja leipää olen vielä jaksanut tehdä, vaikkakin esikoiselle on pitänyt tuoda kaupasta paahtoleipää. Minkäs teet, ei kai tässä kuitenkaan tarvitse miksikään puritistiksi ryhtyä.






maanantai 20. tammikuuta 2014

Valoa, kiitos!


 
Valo on kortilla.
Ei onneksi enää yhtä paljon kuin joulukuussa,
vaikkakin vieläkin saa olla toimessa jos meinaa
valoisaan aikaan jotain ehtiä tehdä,
kuten räpsiä kuvia.

 
Kyllästyin jo joulukuun lopussa hämärään fiilistelyyn
ja vaihdon jouluisan verhon lumihiutaleisiin.
Esikoinenkin totesi: mitä täällä on oikein tehty, kun
keittiö näyttää paljon isommalta ja korkeammalta?
Eipä paljoa, vain lumihiutaleiksi mainoksia muutettu.

 
Nyt ollaan kyllä saatu nauttia siitä talvivalosta,
vaikkakin hintana on ollut paukkuva pakkanen.
 


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Timanttipipo

Kuten jo todettu on: tutit ovat usein hukassa.
Neidillä on tarkat silmät ja joskus epätoivon hetkellä luvattu tutin löytämispalkka joutui maksuun.
Maksuksi halusi kolikon sijaan pipon. No, ei siinä sitten auttanut:
Yksi timanttipipo tulossa!
 
 
Joka pipoon kuuluu tupsu ja niin tähänkin.
Neidin into käsillä tekemiseen näkyi taas ja tupsu sai arvoisensa tekijän.
 

Pipo on neulottu kaksinkertaisella nalle-langalla ja koon 5 puikoilla.
Seuraavaksi vuorossa automiehelle samantyyppinen pipo norsuilla ja palloilla.
 

 
 

tiistai 14. tammikuuta 2014

Sämpylöitä leipomassa

Olisiko iso työ tehdä kaikki leipä itse?
Kuinka äkkiä kyllästyisi tuoreeseen leipään?
Voisiko siihen kyllästyä?
Viime aikoina olen leiponut sämpylöitä ja nyt olen löytänyt hyvän rakenteen ja maun salaisuuden:
vaivaamista ja tarpeeksi suolaa. Yleensä laitan sämpylöihin myös erilaisia siemeniä, aamullisten kaurapuurojen jämät, leseitä ja vaaleiden jauhojen lisäksi speltti- tai grahamjauhoja.
Tämä sämpylöiden leipomisvimma voi kyllä johtua myös siitä, että olen yrittänyt marttailla. Opetella ajatukseen, että jos uunin lämmittää niin siinä pitää tehdä sitten muutakin kuin vain se makaroonilaatikko tai keksipelti.
 
 
 Nyt paukkuu ulkona pakkanen.
Ukkosella on systeemi, jonka mukaan yli 15pakkasasteessa pitää lämmittää leivinuuni.
 Ei kai tässä sitten muu auta kuin laittaa taas taikina nousemaan.


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Historiaa seinälle

Reilusti viime vuoden puolella ostin kaksi vanhaa karttaa.
Ne ovat odottaneet puhdistusta ja paikkaansa auringossa hyllyn päällä
jo liian kauan. Viimein sain aikaa ja aikaan.
Keskelle olohuoneen seinää ilmestyi pienen nikkaroinnin jälkeen
ihmeellisen vanha Euroopan kartta.
En ostamisen hetkellä sitä ymmärtänyt,
mutta tämähän taitaa olla tosiaankin vanha!
Kartasta löytyy mm. Itävalta-Unkari,
Turkin waltakunta käsittää lähes koko balkkanin ja Suomikin on osa Wenäjää.
 
 
Jonkin verran vanhus on kosteudesta kärsinyt,
mutta paremmassa kunnossa kuin moni 100-vuotias.
 
 

 


perjantai 3. tammikuuta 2014

Kavereita ja herkkuja

Ajattelin lukiossa, että "täts it, nää on mun kaverit,
eikä uusia tuu, kun en oikein sitä hommaa osaa".
Onneksi elämä ei kuitenkaan mennyt niin ja nyt, jo isona, olen saanut huomata,
saaneeni monia uusia ihania ihmisiä elämääni sulostuttamaan. 
Usein kummallisten yhteensattumien, sopivien sattumusten
 tai vanhojen tuttujen kautta saa huomata tutustuneensa uusiin mahtaviin ihmisiin!
 
Tänään kävi kylässä yksi ihana
ja pitihän sitä kastamista laittaa.
 


Jäätelölle herkkua:
1dl cashewpähkinöitä isompana tai pienempänä rouheena
1dl kaurahiutaleita
1dl vehnäjauhoja (mantelijauhe käy samanlailla)
1dl fariinisokeria
1tl vaniljasokeria TAI
1/2tl kanelia
50g pehmeää voita
Nypi ainekset murumaiseksi ja levitä leivinpaperille.
Paista 200 asteessa 7-10min ja hajoittele rouheeksi.
Ja oli mulla piirakkakin!
 
 
Olkaa hyvät ja ottakaa, pankaa sekaan ja kastakaa, kuten mummu sanoi.
 


torstai 2. tammikuuta 2014

Paikallaan ois pieni yllätys...

Pitkästä aikaa koneella. Joulu meni vauhdilla. Pienessä kriisissä koko juhla, mutta en valita. Ensi vuonna valmistelut isompien lasten kanssa ja paremmalla fiiliksellä.
 
Joulun jälkeen on mukava syödä jotain tuoretta ja rapsakkaa
tasaisen ja tahmean sijaan
eli esittelyssä siemennäkkileipä.
 
 
Ohje valion sivuilta,
mutta sen verran tuunasin, että laitoin näkkärin 200asteeseen
ja sitten vähensin lämmöt 150asteeseen, niin tuli rapsakampaa.
Niin ja korvasin ruisleseet ruishiutaleilla, kun sattui niitä kaapissa olemaan,
samaan syssyyn ne ois voinu korvata kaurahiutaleilla,
mutta toivathan ne mukavasti makua.


Lopuksi vielä otsikosta:
Olen onnellinen, mutta paikallaan ois pieni yllätys!