Kanapiirakka spelttipohjalla

Olen jo kauan himoinnut kokeilla spelttijauhoja ja nyt niitä löytyi lähikaupasta!

Tuumasta toimeen ja lounaaksi kanapiirakkaa tähteeksi jääneestä kanasta.

(Krantut lapseni söivät makaroneja... ärsyttävää!)

 

Pohjalle speltti-juustotaikina:

100g kylmää kuutioitua voita

2dl spelttijauhoja

1tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

(1tl rosmariinisilppua)

1 1/2dl juustoraastetta

Nypitään murumaiseksi ja puristellaan taikinaksi.

Painellaan piirakkavuuan pohjalle ja päälle päällys.

(tämän kuvan jälkeen...)

 

Päällys:

3munaa

2dl kermaa (ruoka tai kuohu)

kypsät kanat kuutioituna

muutama aurinkokuivattu tomaatti palasina

(jos sitä juustoraastetta jäi niin tähän voi laittaa)

1/2tl suolaa (riippuu tietysti kanan suolaisuudesta)

Sekoitetaan munien rakenne rikki ja lisätään kerma.

Lisätään muut aineet ja kaadetaan pohjan päälle.

(Tapani mukaan kävin vielä tässä vaiheessa jääkaappia läpi, että mitäs muuta tähän voisi laittaa ja löysin yrttituorejuuston jämät, jotka sitten heittelin piiraan pintaan. Toimi!)

175astetta ja 35minuuttia.

¨

Ensi kerralla krantut lapset saavat kyllä luvan syödä, mitä tarjotaan tai olla nälissään!

Grrr... olen puhunut!



Raparperimehu

Tein tänä kesänä ensimmäistä kertaa Louhisaaren juomaa.

Ja nyt samalla ohjeella koetin saada raparperista mehut pihalle.

Sen tein ja sain mehua!

Ihanaa, vaaleanpunaista raparperimehua!

 

 

Siihen tarvittiin:

2litraa pilkottuja raparpereja

25g sitruunahappoa

4litraa kiehuvaa vettä

400-500g sokeria

 

 

Pilkotut raparperit ja sitruunahappo laitetaan astiaan (esim.5litran kattila) ja vähän sekoitellaan.

Päälle kaadetaan kiehuvaksi keitetty vesi (ei haittaa vaikka lisää veden muutamassa erässä!)

Annetaan muhia yön yli tai aamusta iltaan, kunhan ainakin sen 10 tuntia.

Lopuksi mehuun lisätään sokeri (kyllä se liukenee kunhan jaksaa odottaa ja vaikka välillä vähän sekoitella) ja sitten pullotetaan.

 

Valmis mehu on vahvaa, joten sitä kannattaa laimentaa vedellä itselleen sopivaksi.

Mehu säilyy  muutaman päivän jääkaapissa, mutta sen voi myös pakastaa ja nautiskella talvella, jos kauhea kesä kaipuu iskee!



Voikukkasalaatti

Voikukkasalaattia ja vielä hyvää sellaista.

Ohje mukailtuna Tallbergin Villiyrtit kirjasta.

(=käytetty, mitä kaapista löytyy.)

Voikukanlehtiä

aurajuustoa 1/2pkt

paahdettuja auringonkukan siemeniä (alkuperäisessä pähkinöitä) pari kourallista

salaatinkastikkeessa:

valkoista balsamicoa

mietoa oliiviöljyä

sinappia

kuivattua meiramia

valkosipulin kynsi raastettuna

suolaa

murennettua aurajuustoa

Balsamicoa ja öljyä suhteessa 1:3 ja muut maunmukaan.

 

 

Aurajuustoa on siis muussattuna salaatinkastikkeessa ja päällä vielä muruna, eli siis reilusti: neljän hengen salaattiin saa varmaan paketillisen menemään (jos raaskii, mutta hyvää tulee vähemmälläkin).

Voikukan lehdet alkavat veteleen jo viimeisiään, mutta tämä ohje pitää muistaa ensi keväänä, kun tätä pihojen kaunistuttajaa alkaa taas puskea!



Murskaaja ja kvinoasalaatti

Ostin kvinoaa.

Onhan se YK:n vuoden kasvikin.

Siitä tuli salaattia tai salaatihkoa, mutta ei lainkaan hullumpaa, jos nyt sattuu pitämään valkosipulista...

 

 

Kvinoaa paketin mukaan kolmelle

"pestoa"

2 tomaattia pieninä kuutioina (siemenet poistettu)

2 aurinkokuivatttua tomaattia kuutioina

1 kevätsipuli suikaleina

kesäkurpitsan siemeniä

 

 

Niin ja se "pesto"...

Löytyihän se homma, johon automies sopii kuin valettuna!

Hän on murskaaja!

 

 

No hyvä on, vähän autoin, mutta into oli suurta!

Mortteliin nippu basilikaa ja silopersiljaa

1 valkosipulin kynsi

1/2 dl paahdettuja auringonkukan siemeniä

ja sitten vaan tumps tumps...

Syntyneeseen möhnään sitten vaan oliiviöljyä.

Oikeaa pestoa syntyy, kun käyttää pinjansiemeniä ja lisää parmesaania.

Nokkosaikaan persiljan voi korvata nokkosilla...

 



Kasvitietoutta

Pienenä kukka oli kukka ja puu oli puu.

Vaikka maatilalla olenkin kasvanut, on kasvitietouteni ollut ihan pientä.

Kukaan ei ole erityisesti opettanut, enkä ole erityisesti kysellyt.

Nyt ne kiinnostavat ja kiinnostuneena oppii.

Oppimisintoa lisää halu opettaa lapsille.

 Jotta lapsilla olisi vähän paremmat taustatiedot isompana, olen yrittänyt puhua kasveista niiden oikeilla nimillä: tuo on leppä, tuo siankärsämö ja tuo lehtoakileija.

.

 

Neitiä kiinnostaa ja osaakin jo joitain nimetä.

Isoveli lukee ennemmin kirjaa.

Pikkuhiljaa ja elämän mukana,

ei pakolla tai painostamalla.

 

Jospa viimeistään kasviota biologian tunnille kerätessään osaisivat arvostaa.

Raparperin kukkavarsi

Kun pihalla kasvaa kolme raparperia,

voi yhden antaa surutta tehdä kukkia.

Ei haittaa vaikka varret vähän puutuu, kun vaihdossa saa tällaisia vieraita.

 

 

Liekö tämä sitten kulta- vai kuparikuoriainen,

mutta komea se on.

 

 



Aamiaispannukakut

Yleensä meillä syödään aamiaiseksi puuroa.

Mutta joskus on kiva yllättää ja puuhailla jotain muuta.

 

Piimäpannarit ilman piimää

140g vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

1/4tl soodaa

1/2tl suolaa

1/2dl demarerasokeria

1 iso muna

2dl kermaa

1dl turkkilaista jukurttia

(tai kerman ja jukurtin tilalla 2 1/2dl piimää)

3rkl sulatettua voita

 

Kuivat aineet sekaisin ja tahmeat aineet sekaisin ja lopuksi kaikki sekaisin.

Sitten paistellaan paistinpannulla.

Lisäkkeenä tällä kertaa turkkilaista jukurttia ja vaaleaa siirappia.

Tuoreita marjoja odotellessa, vaikka oisihan tuosta raparperista voinut hilloketta keitellä, jos olisi viitsinyt.

 





Joskus ei kulje.

Kaikki on vaikeaa ja kurjaa.

Ei saa nukuttua, kun on liian kuuma.

Ei halua syödä, kun aina on perunoita,

Hyttyset pistää ja aurinko paistaa silmiin.

Sitten kutittaa ja päätä särkee.

 

 

Eikä kukaan ymmärrä, vaikka kuinka huutaa!

Afrikan tähti

Neiti tykkää pelata.

Tämän hetkinen suosikki on Afrikan tähti, jota pitäisi pelata aina tilaisuuden tullen.

Isomman kanssa tulee pelattua Unoa tai Petangoa, vaikka jos poika saisi suosikkiaan pelata olisi se kai Seven wonders tai joku muu piiiitkä peli.

 

 

Olen aina ollut huono leikkimään, joten tämä pelailuikä sopii enemmän kuin hyvin.

Pikku hiljaa sääntöjä lisäämällä saa aika pienenkin koukutettua ja hienot ukot auttavat tietysti asiaa!

Afrikan tähteä pelattiin aluksi neidin kanssa ilman erikoisruutuja, lento- ja merireittejä.

Nyt jo lentojen kanssa. Samalla kehittyy numerotaju ja vuoron odottamiskyky ja tappion sietokyky (jos se tyttö joskus vaan häviäisi...).

 

Sadepäiviä odotellessa...