The Barbarian

Jo muutamia vuosia vappu on tarkoittanut pääasiassa naamiaispukua.

Olen tehnyt pari pörriäispukua siivillä, päällä kannettavan hevosen, hullun Hatuntekijän ja nyt Barbaarin.

Lisäksi penkkarit ovat vaatineet yhden klovini...

Tavoilleni uskollisena tein tämänkin edellisiltana, mutta ihan hyvin onnistui.

Aseet ovat enon käsialaa ja ne on tehty jo aikoja sitten, mutta juuri tätä barbaaria varten!

 

 

(Ranteet parantelin ennen taisteluun lähettämistä.)

 

Vielä kun pääsisi itse joskus naamiaisiin...



Jäätelöä kasvattamassa

"Tuu kattoon, täällä kaffaa kaffeja!" Huuteli neiti pikkuveljelleen.

Kasvien kasvattamisinnostus on siis tarttunut tyttöseen.

Hiekkalaatikolle on tähän mennessä istutettu: tomaattia, kurkkua, jäätelöä ja kukkasia...

 



 

Hassua, miten jotkut väärin kuullut sanat jää neidin puheeseen.

Mutta ei se haita, kuten hän itse sanoo.

 

Toivoa kuitenkin on, että saamme syödä muutakin kuin hiekkaa.

Raparperi, minttu ja ruohosipuli antavat elonmerkkejä.

Lautaselle saattaa päätyä myös nokkosta, koivunlehtiä ja horsmaa, mutta ei kerrota kellekään!

Kaardemummakakku

Minusta on tullut laiska.

Tai ehkä olen aina sellainen ollut, mutta nyt sen myönnän (ainakin suhteessa leipomiseen).

Kun pitäisi leipoa, niin en enää millään taivu ohjeisiin, jossa vaaditaan tarkkuutta, miljoona työvaihetta tai vatkainta...

Ystävällisimmät saavat laittaa tämän neljän kaaoksen aiheuttajan piikkiin, mutta itse tiedän...

laiskuus.

 

Tässä siis taas yksi sellainen mittaa ainekset astiaan ja sekoita ohje.

Onhan näitä kiva lastenkin kanssa leipoa.

 

Eli siis:

Kaardemummakakku

2dl kermaviiliä (kokeiltu myös piimällä ja toimii)

0,75dl sokeria

1dl tummaa siirappia

2tl kaardemummaa

1tl ruokasoodaa

3,5dl vehnäjauhoja

75g sulatettua voita

 

Kannattaa kuitenkin sen verran malttaa, että sekoittelee kuivat ja märät aineet aluksi erillään ennenkuin lyö kaiken sekaisin.

Tämäkin sopii sellaiseen leipävuokaan ja kaksinkertaisena tulee sopivasti iso kuivakakku.

175 astetta ja 45minuuttia (iso kakku vaatii tunnin)

Parhaimmillaan parin päivän jääkaapissa säilyttämisen jälkeen.

 

Sitten vielä päivitystä...

 

Toissa päivänä ja tänään...

 

 

 



Kylvötöitä

Yleensä olen myöhässä keväällä.

Tänäkin vuonna laitoin tomaatit hieman hitaasti enkä ole niitä vieläkään koulinut, vaikka alkaa raukoilla olla jo kovin ahdasta.

Basilikan kylvöä tuli myös pihdattua, mutta lopulta nekin pääsivät multiin.

 

 

Itivät ihan uskomatonta vauhtia kuuman takan päällä...

Ehkä puheet pohjalämmöstä eivät olekaan ihan tuulesta temmattuja!

 

 

Lava lämpiää kovaa kyytiä, joten sinne seuraavaksi.

Tässä välissä ehtii kuitenkin ihailla ensimmäisten lehtien puhkeamista sisälle tuoduissa herukanlehdissä...

Uusia perunoita

Poikani kuluttavat sukkia.

 

 

 

 

 

Eilen nämä olivat vielä ehjät!

(Karkkipussi kouraan niin pysyy ukkeli vähän aikaa rauhassa)



Kiviaita

Meillä on pihalla kiviaita.

Itse asiassa meillä on joka puolella kiviaitoja.

Ne on rakennettu kivistä, isoista ja pienistä ja ihan joka ikisen kiven on joku siihen aitaan kantanut.

.

 

Sitä pääsee itse aika helpolla.

 

Mutta silti laiskuudestaan huolimatta, välillä kaipaa tekemistä, jolla olisi totista merkitystä ja josta saisi jotain näkyvää aikaiseksi. 



 

Siis muutakin kuin oikein likaisen lattian imurointia...

Vaikka kyllä hiekan ropina imurin putkessa on myös oikein tyydyttävää.

Sateisen torstain satoa

Vettä sataa.

Ainakin routa sulaa, vaikka kurjalta näyttääkin.

Se alkaa ihan oikeasti olemaan kevät ja sitä mukaan voi ihan oikeasti alkaa ommella kesäisiä vaatteita.

Ihan oikeasti!

 

Tilasin Pii Paa designin ihania kankaita neidille mekkokankaiksi, mutta tämähän taipuu myös pipoksi.

Ja huiviksi.

 



 

Mutta voi, kuinka sitä  kaipaisikaan saumuria tällaisten kankaiden kanssa...

 

 Se on kyllä melkein pakko tilata vielä sukellusvene ja nukkuva pöllö -kangasta...

 



Tyttöjen juttuja

Mistä on pienet tytöt tehty?

Onneksi ei ainoastaan kukkasista, röyhelöistä ja kaikesta makeasta,

vaan myös legoista, pikkuautoista, miekkaleikeistä,

vesisodasta ja kiipeilystä.

Myös näistä on pienet prinsessat tehty!

 

 

 

Ketkä muuten keksisivät rakentaa bionicle-legoista koruja? 

Tutteja ja autoja

Automies ei luovu tutista.

Isot sisarukset vierotettiin tutista hyvissä ajoin. Nyt olisi pikkuhiljaa automiehenkin aika. Hankalaksi asian tekee pikkuveli, jonka suussa tutti myös hyvin viihtyy. Jo nyt saattaa pikkuveljen tutti eksyä automiehen suuhun,  jos oma tutti on piilossa, joten mitenkä sitten, kun automiehellä ei enää omia tutteja olekaan. Onneksi sentään kaupasta hyllystä löytyy kahdenlaisia tutteja niin pysyvät vanhemmat edes jotenkin kärryillä siitä, että mikä tutti nyt kuuluu kenellekin.

 

Isompien kanssa käytin hyödyksi flunssaa. Sopivan taudin iskiessä ei imu ja hengitys sovi yhteen, joten kuin itsestään on tutti jäänyt vähemmälle. Sitten taudin loputtua ei tuttia ole enää kaapista kaivettu ja helposti se sitten on unohtunutkin.

Nyt on toivon mukaan jo tämän talven taudit sairastettu, joten pitää keksi uusi kikka.

Tuttiin reiän leikkaaminen saattaisi toimia, tarinat oravavauvojen tuttitarpeesta eivät vielä näin pieneen mieheen.

Ehkä odotan vielä hetken ja kadotan kaikki tutit sitten yhdellä kerralla,

isommalta ja pienemmältä.



Ompeluharjoituksia

Kaupassa tuli vastaan ompelukuvia.

Ostin.

Neiti innostui ihan valtavasti ja hyvin tuo näytti sujuvan.

 

Mutta eipä ollu tuotteessa kehumista.

Kartonki ohutta, ei lankoja mukana ja reijät piti tehdä ITSE!

Ensi kerralla en vaivaudu ostamaan vaan teen kuvatkin itse.

 





 

Kehotin neitiä värittämäänkin kuvat, mutta oli niin kiireellä laittamassa teoksiaan seinälle, ettei malttanyt kuin yhdellä värillä vähän rääpäistä.

Kesää kohti!

Ehdin jo ajatella, etten laita tänä vuonna tomaatteja,

mutta minkä lepardi pilkuilleen voi. Lepardi...

Avomaantomaatteja ehtii vielä hyvin esikasvattaa ja pensastomaatejakin koitan, vaikka satokausi saattaakin jäädä lyhyeksi.

 

 

Lajikkeina Moneymaker ja Tiny tim.

Sen verran oikaisin, että valitsin pensastomaatin, niin säästyy sitten siltä varkaiden poistamiselta.

Innokkaita kastelijoita ei puutu ja voin veikata, että kesällä mullassa möyrimiseen saa niin paljon apua kuin vaan ikinä on valmis vastaan ottamaan.

 

 

 

Pienestä se on tomaatinkin aloitettava!



 

Vettä ja aurinkoa.

Joskus elämä on yksinkertaista.

Teenjuonti ja sen lieveilmiöt

Olen alkanut juoda teetä.

Taas. Pitkästä aikaa.

Tämän kertainen teeihastukseni alkoi uuden teemerkin löytämisestä. Myönnän, ostin aluksi ihanan paketin. Onneksi sisällyskin oli hyvää ja nyt samanlaisia paketteja tekisi mieli ostaa joka kauppareissulla. (Viheliäistä ja ihanaa, että kaksi viikkoa sitten ilmestyivät myös lähikaupan hyllylle.)

 

 

 

Tulee keitettyä aina kannullinen.

Jäähtymistä hidastamaan ompelin pannumyssyn.

Sukkelasti kävi siihen asti, että keitin teen ja yritin ottaa myssyn käyttöön.

Oli pieni! Liian pieni!

Tuumaus- ja teetauko...

Käänsin myssyn lappeelleen, avasin sivusauman ja ompelin toisen sivun kiinni. Uuteen alareunaan sitten reunakangas ja hyvin toimii!

 

 

Tai toimi, kunnes joku huomasi potentiaalin päähineenä.

 No jospa sen huomenna saisi leikeistä takaisin...



Tummien banaanien kadotus

En siedä tummuneita banaaneja!

Muutaman tumman pilkun ilmestyttyä jäävät banaaniparat auttamatta minulta syömättä.

Mutta eipä huolta, minulla on helppo (=nopea ja lasten kanssa toteutettavissa oleva) banaanikakun ohje!

 

 

2 banaania soseena

2 munaa

100g voita sulatettuna

1dl sokeria

1dl siirappia

4dl vehnäjauhoja

3tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1tl kanelia

(tällä kerralla myös muutama pala tummaa suklaata rouheena, mutta myös muunlainen suklaa ja pähkinät sopivat) 

 

Banaani muussataan ja muussiin lisätään munat, voi, sokeri ja siirappi. Kuivat ainekset sekoitetaan keskenään ja lisätään taikinaa. Taikina on juuri sopivan kokoinen leipävuokaan, irtopohjavuuassa paistettuna paistoaika on lyhyempi. Ja siis 175 astetta 40-50min. Taikina taipuu myös muffinsseiksi. Tällöin saa asteita olla 200 ja aikaa menee 15-20minuuttia.

 

 

Nykyisin taloudessa harrastetaan tietovisoja. Kyselykortit ovat aina lähettyvillä.

Nämä kortit ovat varmaan jostain 80-luvulta ja kysymykset sen mukaisia.

 

No, kaipa vastauksetkin kiinnostavat:

103-108

Minun Afrikkani

Kota

Kari Aropuro

Vanteen

Nyrkkeilyssä (54kg)

 

Tiesin kaksi...