Pieni mies ja iso jäätelö

Elämä on nykyisin aika tahmaista.

Pillimehu, aamupuuro, jäätelö, hedelmäkarkit, voileipä....

Tahmaista!

 

 

No, kesä on!

Terveisiä kukkataivaasta

Ihan kävelymatkan päässä on kukkataivas.

 

 

Ihanuus kulkee näin kesäisin myös nimellä Salon puutarha.

Tällä kertaa mukaani tarttui hyvä kasa yrttejä. Kukkaostokset jätin suosiolla seuraavaan kertaan, kun silloin pitää neiti olla mukana ja nyt olin vain minä ja neiti kotona vesirokossa. Mutta kunhan tervehtyy, niin here we come!

 

 

 

Harmituksekseni on todettava, että kamerastani loppui akku kesken ihastelun.

Toisaalta, onpa siinäkin hyvä syy mennä pian uudestaan!

Nokkos-cannelonit

Tänään kokeilin uutta ruokaa.

Ukkonen on ihana, uskaltava ja kannustava kokeilija. Toisin on lasten kanssa, heille pitää miettiä myyntipuheita: nämä ovat kuin lihapullia, kuin lasagnea, ihan tavallista perunamuusia... Mutta silti, vaikka seurauksena usein on valitusta,  uhallakin teen jotain uutta, uudenlaista ja kyllä, sellaista jossa raaka-aineena on nokkonen. Tänään siis cannelonit nokkos-juustotäytteellä.

 

Fetaa, mascarponea ja nokkosta, päällä tomaattikastiketta.

 



Päivän miete

 

 

 

 

"Äiti. Mulle tulee jotenkin ihana olo, kun mulla on jotain vaaleanpunaista päällä."

Neiti 5v.

Pikkuhiljaa ja kovaa kyytiä

Päätin olla tänä keväänä aktiivinen luontoihminen:

kulkea paljon metsässä, opetella kasveja ja kerätä, käyttää ja säilöä kaikenlaista luonnosta löytyvää ravintoa. Tähän mennessä olen onnistunut mielestäni ihan hyvin. Lähiympäristön metsät muuttuvat tutummiksi joka viikko ja keruuhanskojakin olen päässyt jo käyttämään, vaikka kasvu ei järisyttävää vielä olekaan.

Tänään oli taas tsemppipäivä, jona syntyi nokkospiirakka (tähän asti paras! sekaan kuullotettu sipuli, tarpeeksi suolaa ja aavistus valkosipulia), keräilysalaatti, jossa voikukanlehtiä, poimulehteä ja piharatamonlehtiä tavallista salaattia sähäköittämään. Salaatin kruunasi valkosipulivoissa paistetut horsmanversot ja voikukannuput.

 

 

 Minä ainakin tulin onnelliseksi!



Maahumalaakin

Maahumalaa, valkosipulia ja hiven suolaa huhmareessa murskattuna,

pehmeään voihin sekoitettuna ja

tuoreen leivän päällä nautittuna.

 

 

Ensi kerralla voi vaihdettakoon turkkilaiseen jukurttiin

ja syömingit jatkukoon!

 

Kevään ensimmäinen nokkospiirakka

Pienen pieniä nokkosen taimia puskee jo vähän vaikka mistä. Niiden kerääminen on vielä tuskastuttavan hidasta pienuudestaan johtuen, mutta vapun kunniaksi päätin kyykistellä. Ehdin keräillä versoja sellaiset 6dl ennen kuin huomiotani vaadittiin ehdottomasti jossain muualla, mutta päätin tulla toimeen tällä määrällä ja lisäillä nokkosen määrää sitten tulevissa piirakoissa.
Esikäsittelyn eli huuhtomisen, ryöppäämisen (=pari minuuttia keittämistä) ja veitsellä hakkaamisen jälkeen nokkosta oli jäljellä 1dl, mutta sehän riittää.

 

Pohjataikinana melkein kaikissa suolaisissa piiraissa käytän juustoista taikinaa:
100kylmää voita
1 1/2dl vehnä-, speltti- TAI sämpyläjauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl suolaa
1 1/2dl juustoraastetta

Onnistuu sormin murustamallakin, mutta minä heitän yleensä aineet tehosekoittimeen ja huristan.
Hetkeksi taikina jääkaappiin kohmettumaan ja vuokaan taputtelu onnistuu paljon helpommin.

Täyte:
1dl esikäsiteltyjä nokkosia (tai niin paljon kuin viitsii kerätä)
n. 100g fetajuustoa
2dl kermaa
2 kananmunaa
1/2tl suolaa (koska feta tuo suolaisuutta, mutta jos käyttäisi esim. raejuustoa saisi suolaa laittaa enemmän)
Nokkoset ja juusto taikinan pinnalle ja päälle sekoitetut kerma ja munat.
Uunissa 200 astetta ja 20-30min.
 

 

Nokkoset taitavat toivoa jo sadetta ja niin minäkin:

keväistä sadetta, jonka jälkeen ilmassa tuoksuisi uusi kasvu ja raikkaus.