Nokkosmunakas ja keräilysalaatti

Villi villitys jatkuu.

Tänään lounaaksi nokkosmunakasta ja salaattia.

Keräilin kasvimaalta ja ulkoa salaatiksi: rukolaa, mitsunoa, ketunleipää, vesiheinää ja salaatinkastikkeeseen maahumalaa.

Munakas syntyi kuudesta munasta, puolesta desistä maitoa ja desistä esikäsiteltyjä nokkosia (huuhtelu, ryöppäys ja hienonnus) niin ja herbamaresta.

 

 

Neiti ei vaikuttanut innokkaalta, mutta automies söi senkin, mitä siskon lautaselle jäi.

 

Munat on tutuista kanoista, joten lähiruokaa siltäkin osin!

Pieni myssy

Ilman kuvia.

Kaksi ympyrää. Halkaisijaltaan kohteen korvasta korvaan+10cm.

Toiseen noin sentin pituinen napinläpi 5cm reunasta.

Ympyrät oikeat puolet vastakkain ja yhteen ompelu. (Muista jättää kääntöaukko!)

Käännä. Siisti reuna joko silittämällä tai tikaten.

Ompele nauhakuja.

=Kaksi ommelta noin sentin välein niin, että napinläpi jää ompeleiden väliin.

Ompeleet tulevat siis noin 4 ja 5sentin päähän reunasta.

Pujoittele kuminauha kujaan ja kiristä haluamallesi tiukkuudelle.

Siinä se.

Valmista!



Vanhojen verhojen uusi elämä: mekko, myssy, kassi...

Pikkuveljeni sai aikoinaan huoneeseensa uudet verhot.

Ne olivat siniset, kovat ja niissä oli mansikan kuvia.

Innostus ei ollut arvatenkaan suurta, eikä niitä kovin kauan/useasti ikkunassa pidettykään.

Jotenkin ne verhot ovat ajautuneet meille,

kaappiin.

Tyhmyyden tajusin viime viikolla ja niinpä alkoi verhojen matka uuteen elämään ja jo nyt niitä on rakastettu enemmän kuin koko aikaisemman olomuotonsa aikana.

Tukeva puuvillakangas, helpot ohjeet ja vähän aikaa ja siinä se!

 

Ensimmäiseksi tein kangaskassin.

Sitten lisäsin tehoja ja tein hameen.

 

 

Käytin kankaan koko leveyden ja pituudeksi 50cm. Vyötärökaitale on 10cm leveä ja neidin vyötärönympärys +30cm (eli sitomisvaraa noin 15cm molemmille puolille) pitkä.

Eli ei kovasti leikkaamista ja mittaamista vaan vain kaksi suorakaiteen muotoista kappaletta.

Vyötärökaitale sitten oikeat puolet vastakkain ja solmimisvarojen pituisesti ompelua: päät ja sivut. Kääntö oikein päin ja puolimatkassa ollaan.

 

Sitten hameosan takasauman ompelu (15cm yläreunasta vaille, jotta saa sitten päällekin) ja sen yläreunan laskostaminen nuppineulojen avulla vyötärökaiteleeseen. Taas oikeat puolet vastakkain ja menoksi. Molemmista kannattaa etsiä keskikohdat ja sitten vaan tuurilla (saa mitatakin!) reunaan. (Jos kaivataan kuvallisia ohjeita niin vinkatkaa!)

 

Lopuksi vain vyötäräkaitaleen tikkaaminen ja alareunan päärmääminen

 ja valmista!

 

 

Tämä kun sujuu ja kangasta jäljellä niin myssyä yrittämään.

Ensimmäinen yritys olikin sovitusvaiheessa liian pieni niin sai neiti siitä ympyrätyynyn...

Eli kassi, hame, myssy ja kaksi tyynyä (tarvitsihan automieskin omansa) ja toinen verho vielä jäljellä!

Myssyn ohjeen voin kirjotella/piirtää huomenna.

 

Nokkosmuusi

Vihreää muusia...

Pikku hiljaa totutan väen nokkosen makuun.

Näin aluksi vajaa desi esikäsiteltyjä nokkosia perunamuusin joukkoon

ja hyvin maistui, kunhan pääsivät värin ohi.

 

 

Timjamilla maustettua voisulaa vielä päälle hieman häivyttämään vihreyttä...

 

 



Raparperipiirakka

Pihassa kasvaa kolme raparperia.

Yksi vanha, yksi siirretty ja yksi ostoinen.

Tänään raaskin verottaa jokaisesta muutaman varren

ja se oli juuri sopivasti piirakkaan!

 

 

Neiti leikkeli raparperit paloiksi ja sekoitteli muutkin päällysteen (pohjan) aineet.

Ja automies söi kaikki tippuneet raparperin palat.

 

Tämä on suosikkini raparperipiiraiden joukosta.

Raparperikeikaus:

Pohjalle: 25g pehmeää voita

1dl fariinisokeria

n. 5dl raparperinpaloja

Nämä sekoitetaan ja levitetään vuokaan

 (kyseessä leivinpaperilla vuorattu irtopohjavuoka)

Siihen päälle:

100g voita

1dl sokeria

2munaa

2 1/2dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

1tl vaniljasokeria

1dl kuohukermaa

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri, lisää munat voimakkaasti vatkaten.

Lisää kuivat aineet ja kerma liikaa vaivaamatta.

Uunissa 175 astetta ja aikaa menee 30-40minuuttia.

Kumoa tarjoiluvadille ja nauti! 

 

Tässä lisänä vaahto, jossa

1dl kermaa vaahdotettuna

1dl turkkilaista jukurttia

sokeria maun mukaan.



Lähiruokaa tosi läheltä

Horsmaa ja nokkosta.

Ruokaa ja terveyttä.

Toivottavasti.

 

 

Hanskat käteen, veitsi ja astia mukaan ja menoksi.

Sopivan kokoisia versoja tai niiden latvoja ja lehtiä löytyy melkein mistä vain.

Hyvin rehevässä paikassa nokkosessa on paljon nitraatteja, mutta aurinkoisella ilmalla se kuluttaa ne itsekseen loppuun, eli kolmen aurinkoisen päivänä jälkeen myös rehevästä paikasta voi hyvällä mielellä nokkosia keräillä. Vain navetoita, hevoshakoja, huussin takoja yms. vältän, koska siellä on runsaasti myös ulostebakteereja.

Sitten lioitusta kylmässä vedessä, jotta päästään eroon nelijalkaisista proteiineista.

Sitten ryöppäystä, jotta päästään eroon myös niistä poltinkarvoista.

Pari minuuttia kiehuvassa vedessä riittää.

Sitten vaan hienonnetaan ja käytetään.

Meillä on syöty nokkosmunakasta ja nokkosjauhelihakastiketta.

Lätyt, sämpylät, muhennokset ja piirakaat odottavat vielä ensiviikkoon.

 

Maitohorsma on minulle ruuanlaitossa uusi tuttavuus, mutta hyvin on sekin maistunut.

Olen keräillyt versoja ja keitellyt niitä suolavedessä noin 5-10 minuuttia riippuen versojen koosta.

Esikäsittelyksi tarvitaan vaan lehtien ja lehtitupsun poisto ja tadaa "parsaa" omasta maasta!

 

Voisulaa tai joku hyvä kastike tai majoneesia...

Huomenna teen raparperipiirakkaa niin ei mene liian terveelliseksi!

 



Vielä yksi tutti!

Nyt ei ole automiehellä tuttia!

Oltiin hurjia ja jätettiin koko möllykkä pois Etelä-Suomen reissulta.

Riskialtista myönnän, koska koko reissuhan olisi voinut mennä tuttia itkiessä.

 

 

Mutta jännitystä elämään ja koetettiin.

Hyvin onnistui!

Vasta kotona, päiväunille mentäessä automies huomasi jonkun puuttuvan ja kovasti osoitteli siihen suuntaan, mistä se tutti yleensä haettaisiin. Sitä ei haettu ja se oli sitten siinä.

Ällistyttävää!

Ja  pienimmäisenkin tutti on jäänyt oikeaan suuhun!

 

Tuttujen rutiinien luonnollinen rikkoontuminen reissussa tämänkin mahdollisti.

Uuden jännät paikat, ihmiset ja tekemiset harhauttavat niin helposti vielä tämän ikäisen, että yllättävän helposti tutti unohtui. Puolen vuoden päästä tilanne olisi varmaan ollut jo toinen.

 

 

Isommat lapset harhautin tutista jo nuorempana ja silloin apuna se flunssa ja imukyvyttömyys. Tuttipullosta sain neidin erotettua tällä reissumenetelmällä, että jotain pohjaa tästäkin jo oli.

Jäljellä vielä yksi tuttisuu.

Vielä vuosi ja sitten...

tutiton talous!

Perspektiivin muutos

Lapset ovat tarkkasilmäisiä.

Kaikki se touhu ja juokseminen voi kuin taikaiskusta pysähtyä.

Hys! Se on perhoinen, sillä on vihreät siivet!

Aikuisena sitä on menettänyt, tai pitäisikö sanoa kadottanut, kyvyn pysähtyä hämmästelemään.

Huomaamattaan tulee kuljettua päivästä toiseen katse tiukasti totutussa. Samassa perspektiivissä, silmien korkeudella.

Välillä kuitenkin pitää katsoa ylös tai lähelle.

 

 

 

 

Ja hämmästellä!

 

 

Ja hullutella!

 

 

 



Se on kuulkaat elämän parasta aikaa!

Taas on kevät!

Elämä pyörii ympäri toistuen samankaltaisena, muttei koskaan samanlaisena.

Viimeiset seitsemän vuotta (ukkosella hieman enemmän) kevät on tarkoittanut maastojuoksun SM-kisoja. Ja niin tänäkin vuonna. Pitkän talven jälkeen alkaa sulanut tie poltella jalkojen alla ja johonkin on päästävä. Sopivasti löytyy kaikille sopiva tekosyy eli urheiluminen.

 

 

Tämä pidennetty viikonloppu piti sisällään kahden ihanan perheen tapaamista, serkun ja pikkuserkun, lämpimiä ilmoja, autossa istumista ja myös hieman sitä urheilua.

 

Automies erotettiin tutistaan ja ihan ok toimi tämä reissutaktiikka taas. Vasta kotona, päiväunille mentäessä tuli ensimmäistä kertaa mieleen koko kapine.

 

 Ollaan oltu kyseisissä kisoissa ihan joka vuosi. Neidille siis neljännet ja automiehelle toiset kisat.

Neiti oli Savonlinnan kisoissa vain 3kk ja kotimatka oli... kiintoisa.

 

 

Tämä onneksi nukkui autuaallissesti ja viihtyi lopun aikaa repussa. Ajomatkatkin menivät, kuten nyt kuvitella saattaa... Kunhan vaan ajelee, niin kyllä se koti sieltä tulee.

 

Jospa sitä itsekin lenkille taas taipuisi.

Se on kuulkaat elämän parasta aikaa!

Kaikenaikaa!