Aamiaisleipä

Tuoretta leipää aamiaiselle.

Voiko parempaa olla!

 

 

25g hiivaa

3dl vettä

2-3tl suolaa

2rkl ruokokidesokeria

5-5 1/2dl vehnäjauhoja

1dl grahamjauhoja

1dl auringonkukansiemeniä

1dl seesaminsiemeniä

1/2dl kylmäpuristettua rypsiöljyä (muutkin öljyt käy)

 

Liuota hiiva veteen (ei lämpimään!). Lisää muut aineet ja sekoita tarttuvaksi taikinaksi. Ei tarvitse kummemmin vaivata riittää kunhan ainekset ovat kunnolla sekaisin.

Peitä taikinakulho kelmulla ja laita yöksi jääkaappiin.

 

Nuku hyvät yöunet!

 

 Aamulla: siirrä taikina varovaisesti leipävuokaan (jos paljon litistelee ja vaivaa joutuu kohottamaan uudelleen) ja paista 175asteisessa uunissa noin tunti.

 

 

Tätä tulen kyllä tekemään toistekin.

Poika, joka rakastaa lukemista

Esikoinen tykkää kirjoista. Fantasiakirjoista.

Taitaa olla äitiinsä tullu ja siitä olen ylpeä.

Siedätyshoito aloitettiin kyllä jo pienenä Viirusta ja Pesosesta, Piilomaan Pikku-Aasista ja runoista (joita taisin kyllä lukea enemmän omaksi kuin pojan iloksi.) Ja hedelmää se hoito on kyllä kantanut, välillä vähän liiankin kanssa.

Tänä vuonna luetuksi ovat tulleet ainakin Eragonin kaikki neljä osaa (osan toiseen kertaan),  Nälkäpelit, Percy Jacksonit (toista kertaa niistäkin useimmat, sitä uutta kesällä ilmestyvää odotellessa) niin ja lukematon määrä Aku Ankkoja... Taru Sormusten Herrasta ja Sinuhe Egyptiläinen taitavat olla seuraavana listalla, jos vain taas joskus päästään sinne kirjastoon.

 

 

 

Välillä asiat tapahtuvat vähän hitaasti tuon kirjan takia, jopa siihen pisteeseen asti, että aamupalaa ei enää saa nauttia kirjan kanssa, mutta mitäpä pienistä, pääasia, että lukee!



Auringonlaskun teekestit

Keskimmäisillä lapsilla on ikäeroa kaksi ja puoli vuotta. Päivälleen.

Nykyisin eloon kuuluu aika paljon kinastelua. On tavaroita, joihin pikkuveli ei saisi koskea. On leikkejä, joihin isosisko ei saisi osallistua. Molempia kiinnostaa aina eniten se tavara, joka toisella on.

Mutta aina välillä tulee hetkiä,

 

 

niin

aika onnellisia hetkiä...

Puutarhaunia

Viime yönä näin ensimmäisen puutarhaunen tälle vuodelle.

Unikasvihuone oli jo sulanut ja ihan lämmin, vaikka muovi vähän toiselta reunalta repsottikin. Minulla on myös vakiintunut unikasvimaa. Sielläkin oli asiat jo hyvällä mallilla, vaikka muistaakseni viime kesänä siellä asui jotain ällöttäviä ihmeötököitä, jotka söi kaikki porkkanat. Ja kasvatin kesäkurpitsoja, jotka näytti ihan munakoisoilta...

Tosi elämässä saa odottaa vielä pitkään ennenkuin pääsee pihalle kuopsuttamaan.

Ehkäpä sitä tänäkin vuonna tulee innostuttua!

 

 

Siihen saakka kasvattelen ituja!



Pakuri

Laitoin loput ternimaidot pakkaseen.

Onneksi sain tilalle uuden ihmeaineen, pakurin.

Mystinen metsätyömies semmoisen söpön palan tänne kiikutti ja siitä ollaan sitten teetä keitetty oikein urakalla.

 

 

 Käyttöönotto oli tosi helppoa. Kuivattelin palasia aluksi ritilällä lämpimän takan päällä vuorokauden ja sitten olen vain keitellyt sellaista 2cm*2cm palasta teeksi. Samaa palaa voi käyttää kunnes ei enää irrota väriä.

 

 

Lakritsiteen kanssa tehtynä makukin on oikein hyvä.

Tuota pakuriteetä voi sitten käyttää riisinkeittovetenä, kahvinkeittovetenä yms. Jos olisi kone, jolla saisi kuivatut palat pieneksi rouheeksi niin palasta saisi varmasti vielä paremmin hyvät aineet talteen.

 

 

"Äiti. Mä haluaisin teetä! Mutta ei sitä pakulia..."



Hiljaiseloa

Joskus ei huvita mikään.

Kun koti on kuin räjähdyksen jäljiltä ja lapset saa riidan aikaan jokaisesta pikku asiasta, haaveilen huoneesta, joka olisi vain minun. Johon voisi vetäytyä ja vetää ovi perässään kiinni.

Jossa saisi olla niin kauan kuin huvittaa, eikä kunnes joku tarvitsee...

 

 

 

Joskus huvittaisi nukkua.

Uni on sangen tärkeä asia. Olen tullut huomaamaan.

Muutaman huonommin nukutun yön jälkeen pinnan katkaisu onnistuu erittäin helposti, päivä menee odottaessa mahdollisuutta laskea pää tyynylle ja parisuhde joutuu koville molempien ollessa kuin perseeseen ammutut karhut. Ei paljon huvita ymmärtää.

Jos saisi nukahtaa edes hetkeksi... Ilman keskeytyksiä..

 

 

 

 

Rauhaa ja hiljaisuutta.

 

 



 

Eikä aikaakaan, kun niitä molempia on liiaksi eikä lastenlasten sormenjälkiä raaski pestä ikkunoista.



Lahja

Joka vuosi, sanotaanko marraskuussa, ajattelen, että tänä vuonna teen kaikki joululahjat itse.

Yleensä aloitankin lapaset...

Sitten aaton aattona huomaan, että pihkura, täällä ne lapaset vielä on, päättelemättä ja ilman peukaloita. Hyvällä tuurilla saan ne pakettiin saakka.

 

 

Tänä vuonna tavoite on suurempi ja toivottavasti myös saavutus. Eli mahdollisimman paljon lahjoista itse tehtyinä. Ja alku lupaava, eli huivikoira ihanan pojan ekoille synttäreille.

 

 

Seitsemän veljestä langalla ja nelosen puikoilla. Suljettuna neuleena, 50 silmukkaa ja kuvioita aina sen mukaan mitä tulee mieleen. Ens kerralla teen vaan värillisen jämälangoista.

Toivottavasti tulee käyttöä kaulahuivina tai vaan mukana roikkujana :D

 

 



Sotku

On päiviä.

 Tänään on ollut päivä, kun automies on saanut  aikaan kaikenlaista sotkua.

 

Neljäs vaatekerta menossa.

Automies on taitava poika sotkimaan.

Aamulla ruuaksi kaurapuuroa. Hän syö itse. Vaatteet vaihtoon.

 

Puoli litraa munamaitoa näytti hänestä oikein houkuttelevalta kannussa, mutta houkutus loppui äkisti, kun sitä sai nenäänsä (ja loppu 4,9dl lattialle...). Vaatteet vaihtoon.

 

Eilinen pannari vaati seurakseen hilloa, jota sitten innokas äiti keitteli pakastimen antimista.

Ja se jos mikä on hyvää. Vaatteet vaihtoon.

Tässä välissä kyllä jo nauratti. Antaa koheltaa...

 

 

 

 

Ja kello on vasta kaksi...

Kesän saa kyllä elää alasti!!!

Ternimaitoa

Lapsena oli erityisen jännittävää, kun lehmä poiki.

Tuli uusi söpö vasikka (jota jaksoi käydä katsomassa sen kaksi kertaa) ja ternimaitoa!

Vuosia on mennyt ilman tuota keltaista ihmeainetta, mutta nyt kiitos työharjoittelussa olevan siskon sain sitä käsiini. Voi onnea!

 

 

Ternimaito oli niin uutta, että siitä tuli mahtavaa uunijuustoa!

(Ternimaito vaatii aina osakseen paljon huutomerkkejä!!)

 

Tehdyksi tuli myös pannukakku. Vasta aikuisena, ja kiitos Tarjan, tajusin, että pannukakkua voidaan tehdä myös ilman ternimaitoa. Hyvä perusohje on esimerkiksi tämä:

1 litra maitoa (mieluusti rasvaista)

3munaa

4dl vehnäjauhoja

2tl suolaa

2rkl sokeria

n. 2rkl sulatettua voita

Ainekset sekaisin ja pellille

 (kokkereita välttelevän kannattaa mitata aluksi kuivat aineet  astiaan ja lisätä niihin nesteitä pikkuhiljaa eikä toisin päin...)

225astetta ja 25minuuttia

 

 

Hyvin näyttää uppoavan myös näihin ulkoilijoihin.

 

 





Kesää odotellessa

Täällä puhuu Tulppaani Tehtaan puistosta

Kuuletko minua Sadepisara

On ollut kuivaa jo yli kolme viikkoa

Eikä kukaan ole muistanut minua kastella

 

Sadepisara

Auta minua

Tule pian

Ennenkuin kuivun ihan kokonaan

 

 

Korkealla taivaan pilvivuoteella

Herää Tulppaanin kutsuun Sadepisara

Se sanoo hei veljet herätkää

Taas apuamme tarvitaan siis lähdetään.

 

 

Täällä Sadepisara

Kuuleeko Tulppaani

Me ollaan jo matkalla

Minä ja veljeni

 

Koita kestää vielä vähän aikaa

Mä olen jo matkalla

Kestä vielä vähän aikaa

Mä olen jo matkalla

 

 

Sade kasteli kadut, sade kasteli puut, sade kasteli ihmiset

ja se teki ilman niin kevyeksi hengittää

 

Avun sai myös pikku Tulppaani

Hänetkin sade pelasti

 

(J.Karjalainen Tulppani ja Sadepisara)

Sokeria, sokeria

Päivät menee yhtä pötköä.Välillä huomaa, että on viikko menny ilman sen suurempia tapauksia. Liian monesti päivän saldo on: jäi sokeri puuttumaan. Nyt olen sitten yrittänyt sitä sokeria lisäillä pienillä jutuilla.
 

 Kaunis pöytäliina ja tylsien keksien pikaentraus.
Pari palaa suklaata kannattaa pitää aina jemmassa.

 

 Kukkia arkena.

Kohta niitä saa jo ulkoakin! Sitä odotellessa voisi hyödyntää ainakin marjapuskien leikkausjätteet ja tietysti ne pajunkissat.

 

 

 

 

Pieniä kaunistus hörhellyksiä.

Aina ei tartte uutena ostaa. Tässä hyödynnetty puhkikuluneen lakanan alareunaa ja lahjapaketeista talteen otettuja papereita. Paria lahjapaperipussia olen jemmannut inspiraatiota odottamaan.

 

 

Ja taas maistuu arki makoisammalta!

 

 



Niin sitä taskuleipää

En toivo, en uskalla.

Pienimmäinen ja automies ottivat tänään pitkät päikkärit samaan aikaan. Salaisesti ja hiljaa (kuitenkin) toivon, että ottavat sen tavaksi! Saa nähdä, miten käy huomenna.

Tänään kuitenkin saatiin neidin kanssa leipoaa ilman keskeytyksiä. Saanko esitellä taskuleipä:

 

Siis aivan tavallinen taikina, joka sitten kaulitaan suorakaiteen muotoiseksi. Päälle levitellään haluttua tahnaa ja sitten taitellaan pitkät sivut vastakkain ja taas vastakkain. Leikellään vuokaan sopivan levyisiksi ja laitetaan palat vuokaan pystyyn ja peräkkäin.

 

 



 

Eipä tämä toisaalta mikään ihmejuttu ole. Tulee vähän enemmän makua ja näköä, kuin perinteiseen vuokaleipään. Ideana olisi myös, että nuo "taskut" saisi sitten revittyä leivästä, eli leipäveitsettömät tämä ohje on teille. Kokeillut sisälmykset: tuorejuusto+aurinkokuivattu tomaatti, tuorejuusto+juusto, voi+valkosipuli+fenkolinsiemenet. Itse en hirveästi lämminnyt noihin tuorejuustoleipiin, vaikka kuulostavatkin tosi hyviltä.  Ensi kerralla aion kokeilla valkosipuli-voi yhdistelmää useammalla kynnellä ja lisäsuolalla, kun jäi vähän mitään sanomattomaksi tällä kerralla. Tai siis laitoin silti voita päälle...

 

Niin ja melkein unohdin sen avokadon.

Onneksi vatsani on pohjaton...

1 avokado

1 valkosipulin kynsi

loraus sitruunamehua

sopivasti suolaa

 

Ja erästä kuuluisaa raahelaista lainatakseni: hyvää on!

Lelupussi

Ompelukone ja automies ovat jo aika sinut keskenään.
 Enää ei surina hämmästytä, eivätkä polkimet, neulat, sakset ja kankaat (pakottavasti) kiinnosta. Välillä kuitenkin pitää automiehenkin opetella kärsivällisyyttä, koska pyörivään pyörylään tai rullaavaan lankarullaan  ei saa edelleenkään koskea.

 

Kärsivälllisyyttä saa äitikin opetella tämän tästä ja varsinkin siivoaminen toimii tehokkaana opettajana. Etenkin jos mukana on muutama yli-innokas pieni apuri tai yksi ei yhtään niin innokas -isompi (myönnän, nalkutan...).

Tänään en kuitenkaan siivonnut, vaikka sitä ajattelinkin...Tavaroiden paikallaan pitoa helpottaa huomattavasti, kun kaikella on oma paikkansa. Tänään tein sitten noita paikkoja. Tarvittiin vain vanhoja farkkuja ja ylijäämäkangasta ja humps säilytyspussit legoille ja nukeille!

 

Ompelin pusseihin myös hantaakit, joista niitä on sitten helppo kuljetella sopivaan leikkipaikkaan. Sitten voisi ainakin kuvitella, että leikin loputtua ne tavarat on helppo kerätä siihen vieressä olevaan pussiin... Niin niinhän sitä voisi... kuvitella.
 





Lipsahdus

 

 

Nykyään ruokaan liittyy kaikenlaista hienostelua. Pitää olla hyvän makuista, tuoretta, puhdasta, vähäkalorista, vähähiilihydraattista ja vaikka mitä. Olemme onnellisessa asemassa, koska meillä on varaa valita. Ei kaukanakaan menneisyydessä on aika, jolloin ruuan pääfunktio oli polttoaine. Ei ollut pahemmin väliä sillä, miltä se maistui tai mistä se tuli, kunhan sen avulla sai työt tehtyä ja pysyi hengissä. Toisaalta nykyäänkään ei tarvitse matkustaa kovin kauas, kun se on nykyistäkin todellisuutta.

 

Itse en ruuan kans hurjasti hienostele, mutta jotain kuitenkin. Mainittakoon vielä, että pääosin hienostelen kasvikunnan tuotteilla ja liha sitten erikseen (järkevää ja loogista, vai mitä!!)  Suosin luomua (välillä kyllä nuukailen), lähiruokaa ja kausivihanneksia. Tomaatit ja kurkut kesällä ja mieluiten omasta kasvihuoneesta. Talvella syödään sitten juureksia ja pakasteita.

 

 Eli otsikkoon... Ostin sekä kaukaa rahdattuja että kasvihuoneessa tuotettuja, kun piti saada enkä malttanut odottaa sesonkia (toisaalta kauan saisi odottaa, että saisi lähituotettua avokadoa).

Avokadosalsaa niistä sitten syntyi ja hyvältä maistui.

2 tomaattia

1 avokado

1 pieni sipuli

sitruunamehua

suolaa ja pippuria

Kaikki palasiksi ja sekaisin. Sopii vaikka minkä kanssa.

 

Ostin avokadoja saman tien kaksi. Toisesta tulee valkosipulista avokadotahnaa, kunhan saan joku päivä taas leipää leivottua.

 



Synttäreitä

Neiti täytti neljä vuotta. Kamalaa, miten aika menee nopeaa!

Missähän välissä sitä itse on tullut niin vanhaksi, että pääsy veteraanisarjoihin alkaa häämöttää.  Voisikin aloittaa harjoittelun tähtäimenä veteraanien SM-kisat. Laji pitäisi vain valita...

 Varmaan alkaisi pärjäämäänkin, kunhan pysyisi tarpeeksi kauan hengissä!

 

 

Mutta juhlista... 

Ja pitihän sitä taas leipoa. Ihanaa, kun saa leipoa!

Monsterimuffinsseja ja karkkitikkareita, juusto-suklaakakku ja tätytekakku. Ja mahtavinta kaikesta:  melkein kaikki tuli syötyä! Ei tarvi ukkosen ottaa täytekakkua töihin evääksi.

 

 

Sankari oli ihan prinsentaa koko päivän. Nykyisin pitää hiuksenkin laittaa itse. Se oli sitten kahdeksan pinniä sikinsokin, panta päässä ja ponnari niskassa (jonka armollisesti annettiin äitin laittaa). 

 

 

No leivoin vähän jotain suolaistakin...

(taskuleipä aurinkokuivatulla tomaatilla ja toinen juustolla.)

 Mutta siitä lisää myöhemmin.

 



Entrattu peili

Huomaamattaan sanastoon hiipii englannista sanoja: tuunaus, fressi, hifistellä jne. Ja onhan se ihan oolrait, mutta hintana on monien varsinkin murresanojen katoaminen. Koska kuitenkin vanhassa vara parempi ja vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia, olen pari viikkoa yrittänyt puhua mahdollisimman suomea. Tässä taloudessa ei täten ollen enää tuunata vaan entrataan!

 

Siispä: entrasin peilin.

Alunperin se oli kapearaunainen ruman keltainen ja nyt sitten vähän nätimpi.

Tällä kertaa selvittiin ilman katastrofeja, vaikka ompelukone olikin käytössä. Se katastrofi seurasi sitten viiden minuutin päästä.

 

 

Vanhojen sanojen käytön lisäksi tahtoisin saada lapset tutuiksi sanontojenkin kanssa. Ja aika sille on nyt eikä sittn kymmenen vuoden päästä. Se on turha pyllistää, kun paska on jo housuissa.